Mitä eläimet meille kertovat?

Posted on
kettu

Yllättävissä kohtaamisissa luonnonvaraisten eläinten kanssa on jotain maagista. Kun saa hetkeksi kontaktin johonkin villiin, kokee olevansa osa jotain suurempaa, osa luontoa. Olen nähnyt karhunpennun tonkivan kalanperkeitä laskiessani koskia Oregonissa, lähes tormännyt kolmeen suteen vanhan kotitaloni pihatiellä Sipoon korven laidalla ja ajanut hirviä pois viljapelloilta kattiloiden kansia kolistelemalla – vain mainitakseni muutamia.

Ehkä jonain päivänä vielä kirjoitan kirjan kaikista kohtaamistani eläimistä ja näiden kohtaamisten vaikutuksesta omaan elämääni. Uskon nimittäin, että eläimet tuovat meille viestejä. Enkä tarkoita tässä yhteydessä mitään yliluonnollisia viestejä, vaan viestejä itseltämme. Se tapa, jolla kohtaamme ympärillä olevan luonnon ja sen eläimet, kertoo meistä itsestämme aika paljon. Juoksenko karkuun, väistänkö, ajanko yli, häädänkö pois, ihailenko hiljaa paikallani vai uskallanko ottaa kontaktin? Näitä kysymyksiä ei yleensä ole aikaa tietoisesti pohtia, sillä usein kohtaaminen villieläimen kanssa kestää vain muutamia sekunteja, joten reaktiomme tulevat jostain hyvin syvältä, tiedostamatta.

Eilen illalla kun tulin kotiin ja seisoin portailla avatakseni oven, jolkotteli kaunis, tuuheahäntäinen kettu tietä pitkin ohitseni. Ajattelematta sen enempää tokaisin ääneen “Kuka sinä olet?”. Kettu pysähtyi, katsoi minua rauhallisesti silmiin – aivan kuin olisi sanonut “Minä olen kettu”  – ja juoksi sitten pois. Kohtaaminen oli lyhyt mutta siinä oli jotain maagisen kaunista.

Lisäksi tapaus oli suoraan kuin yhdestä lapsuuteni lempikirjoista, Antoine de Saint Exupéryn Pikku Prinssistä. Sadussa Pikku Prinssi kohtaa ketun ja kuulee ketulta yhden kirjan tärkeimmistä opetuksista, joka on jäänyt mieleeni. Kohtaus alkaa seuraavasti:

– Kuka sinä olet? Pikku Prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
– Minä olen kettu, sanoi kettu.
– Tule leikkimään kanssani, Pikku Prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
– En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.

Lopulta kettu haluaa, että Pikku Prinssi kesyttää hänet. Kun kettu on kesyyntynyt, on sen aika kuitenkin lähteä.

  Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Niinpä. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Ehkäpä en siis nähnyt vain kettua. Kenties näin ketussa heijastuksen itsestäni, uudesta, uteliaasta ja rohkeasta minästä. Ihmisestä, joka uskaltaa katsoa silmiin ja kysyä itseltään Kuka sinä olet? Olennosta, jolla on rohkeutta katsoa takaisin silmiin ja vastata siihen rehellisesti.

Ystäväni Keijun sanoin, eläimen viesti on tulkitsijasta itsestään kiinni. Olkoon ketun viesti minulle tämä: uskalla kysyä itseltäsi, kuka sinä todella olet. Ja pysähdy kuuntelemaan vastausta ennen kaikkea sydämeltäsi.

Milloin sinä kysyit viimeeksi itseltäsi, kuka sinä todella olet?

Reetta