susi

Rakkaudesta, sen etsimisestä ja harjoittelemisesta

Eräänä iltana viime syksynä nuokkuessani unen ja valveen rajamailla sain alitajunnastani vahvan viestin, jonka mukaan minun olisi mentävä San Franciscoon. Tulisin nimittäin löytämään tuolta rakkauden. Pieni kukkaistyttö sisälläni riemastui – mikäs sen romanttisempaa! Kukka hiuksiin ja San Franciscoon etsimään unelmieni miestä!

Kun sitten tammikuussa eräs ystävällinen nainen oli postannut Vojon Facebook-sivulle vinkin San Franciscossa järjestettävästä Wisdom 2.0 -tapahtumasta, tiesin että nyt minulla oli hyvä syy matkustaa myös bisnesmielessä Kaliforniaan (vaikka todellisuudessa olin menossa sinne tietenkin rakkauden vuoksi). Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Jälkikäteen tosin kuulin, että San Francisco on maailman huonoin paikka heteronaiselle löytää romanssia: kaikki komeat miehet ovat todennäköisesti kiinnostuneita enemmän toisistaan kuin naisista.

Anyway, varasin liput ja suorastaan syöksyin kohtalokkaasti Friscoon. Mutta kuinkas kävikään?

Ensimmäisenä aamuna pyöräillessäni törmäsin vuoren rinteellä suteen. Se oli kesy lemmikkisusi ja kulki siis hihnassa, mutta sen villin luonnon pystyi aistimaan ja näkemään tavasta, jolla susi katsoi ja liikkui koirien lomassa. Uteliaana jäin juttelemaan pitkäksi toviksi sen buddhalaiseksi ajattelijaksi paljastuneen omistajan kanssa, ja koin suden kanssa kauniin hetken: se tuli nuolemaan naamaani ja ojensi hellästi tassuaan minulle pyytämättä. Se oli ensimmäinen, voimakas rakkauden hetki.

susi
Kuvan susi liittyy tapaukseen

Ensimmäisenä seminaaripäivänä koin toisen rakkauden hetken: 1700 ihmistä teki myötätuntoharjoituksen, jollaista en ennen ollut kokenut. Jokainen seminaariaamu muuten alkoi 45 minuutin yhteisellä ohjatulla meditaatiolla ja seminaarissa oli omat salinsa (tai oikeastaan telttansa) sekä meditaatiolle että joogalle, jota pidettiin nonstoppina koko seminaaripäivän ajan.

Tämä myötätuntoharjoitus eteni seuraavasti: meitä pyydettiin sulkemaan silmämme, keskittymään hengitykseen, rauhoittumaan. Seuraavaksi meitä pyydettiin miettimään sitä, kuinka olemme auttaneet jotain lähimmäistämme: pitäneet huolta vanhasta mummostamme, rauhoittaneet pientä lasta sylissämme, rakastaneet aidosti ja vilpittömästi läheistämme. Tuo tunne sisällämme meitä pyydettiin avaamaan sitten silmämme, ja katsomaan silmiin ympärillämme olevia ihmisiä. Jakamaan tuo tunne ventovieraiden ihmisten kanssa, aivan kuin he olisivat meille rakkaita ihmisiä, joista todella välitämme. Voi sitä rakkauden määrää! Silmäni kostuivat, kun katsoin näiden minulle vieraiden ihmisten hyväksyviä ja rakkaudentäyteisiä katseita, jotka kohdistuivat minuun. Kuinka hyvältä se tuntuikaan! Ja kuinka helpolta loppujen lopuksi tuntui myös antaa heille rakkauttani. Suosittelen lämpimästi tätä harjoitusta kaikille, erityisesti työpaikoilla pidettäväksi.

Wisdom 2.0 Buddha

Kolmannen, universaalin tason rakkaudenhetken koin valaiden kanssa Tyynen valtameren äärellä. Ehdin seminaarin lopuksi pyörähtämään vanhan hippiystäväni luona Pohjois-Kaliforniassa,  pienessä Little River -nimisessä kylässä.  Ajettuamme ensin kauniiden viininviljelylaaksojen ja valtavien punapuumetsien läpi, saavuimme täyden kuun loistaessa Tyynen valtameren rannalle. Ystäväni kertoi, että valaiden vaellus Alaskaan lisääntymään on juuri alkamassa, ja saattaisimme nähdä valaita jos meillä olisi hyvä tuuri.

Seuraavana aamuna kävelimme rantaan ja istuimme meditoimaan. Kutsuin valaita hiljaa mielessäni – kiitollisena jo kaikesta kauneudesta ja rakkaudesta, jonka olin matkallani saanut tuntea. Kun lopetin meditaationi ja avasin silmäni, näin ensimmäisen suihkun, joka syntyy kun harmaavalas nousee hengittämään pintaan! Ja jälleen, kyyneleet nousivat silmiini – kuinka kaunista! Kolme suurta eläintä, valtavat selät auringossa kiiltäen, uivat siinä edessämme ja suihkivat iloisena vesisuihkuja ilmaan. Ikiaikaiset olennot matkalla jatkamaan sukuaan tuhansien kilometrien päähän. (Hih. En siis ollut ainut joka oli valmis matkustamaan tuhansia kilometrejä rakkauden perässä!)

Valaita kiikaroimassa

Mutta, mites sen rakkauden kanssa kävikään? Löytyikö rakkautta? No löytyihän sitä, mutta aika paljon laajemmassa paketissa kuin mitä olin lähtenyt etsimään. Tajusin aika pian, että minun piti matkustaa San Franciscoon vain löytääkseni rakkauden itsessäni. Jotta voisin rakastaa muita, tulisi minun oppia rakastamaan itseäni, ja vielä kaikkia puolia itsessäni. Sain kokea vilpitöntä rakkautta eläimiltä, luonnolta, tuntemattomilta ihmisiltä. Sain myös harjoitella rakkauden antamista kaikille kohtaamilleni olennoille. Ja nyt harjoittelen sitä salaa: kun kuljen luonnossa, tervehdin mielessäni puita ja eläimiä tai kohtaan uusia ihmisiä, sanon mielessäni hiljaa ”Hei, minä rakastan sinua”. En vielä tiedä mihin tämä harjoittelu johtaa, mutta ainakin olen kokenut itse rakkauden kasvavan sisälläni!

Ja vaikka romanttista rakkautta ei vastaan vielä tullutkaan, sain kyllä seuraavan vihjeen romanttisen rakkauden polulle: tapasin seminaarissa nimittäin kirjailijan, joka on kirjoittanut oivan oppaan kaikille rakkauden perään haikaileville naisille: The Tao of Dating: The Smart Woman’s Guide to Being Absolutely Irresistible. Todella mainio opus, jota uskallan suositella kaikille sinkkunaisille.

Tao of dating

Rakkaudella,

Reetta