My Love, Allegro!

Kun ensi kertaa tapasimme, oli vielä talvi – tarkalleen ottaen maaliskuu. Aamu kuuden aikaan Pasilan asema oli hiljainen, vain muutama yöjunasta myöhästynyt juhlija nuokkui aseman penkeillä. Ulkona oli pimeää ja pakasti, mutta tiesin että aamuaurinko tulisi lämmittämään ilman keväisemmäksi Pietaria lähestyttäessä. … Continue readingMy Love, Allegro!

Posted on

Sadetta ja kurkia

Jaksammeko jatkuvia hyvästejä, etäisyyden tunnetta, yritystä lähentyä taas ja uudelleenrakastumisen hurmaa – kunnes taas on aika sanoa hyvästi? Jaksammeko kasvukipuja, jotka johtuvat rehellisistä ja avoimista keskusteluista ja siitä, että kumpikin haluaa kasvaa ja muuttua – ei toista varten vaan kasvaakseen parhaaksi versioksi itsestään, parhaaksi mahdolliseksi kumppaniksi. … Continue readingSadetta ja kurkia

Posted on

Seikkailu Pietarin katoilla

Oh no. No, no, no. I really should not be here. I’m a single mom with two kids!, parahdin tuskastuneena kun hapuilin seuraavaa otetta liukkaan peltikaton terävästä reunasta Pietarin pimenevässä yössä. Olin aiemmin illalla törmännyt baarissa nuoreen venäläiseen oopperaohjaajaan, joka lyhyen tutustumisen jälkeen ehdotti, että menisimme katolle … Continue readingSeikkailu Pietarin katoilla

Posted on