Sadetta ja kurkia

Posted on
sadepisarat

Tänään heittäydyin runolliseksi (kuvittele käteni suojelevasti silmieni eteen, kaihoisa ilme, pää käännettynä vienosti sinusta pois päin). Noin. Nyt pääsit tunnelmaan! 

Sadepisarat venyvät viiruiksi ikkunan pintaan junan kiitäessä halki sateisen metsämaiseman. Kyyneleet yrittävät löytää tietään ulos silmäluomieni lomasta, venytän silmiäni isommiksi ja yritän olla räpäyttämättä etten päästäisi niitä valloilleen. Taakse jäi taas kerran Pietari ja rakkaani. Taakse jäivät myös seikkailut Pietarin katoilla, maisemat kanavien varrella, suuri sininen taivas, iloiset hetket uusien ystävien kanssa ja romanttiset aamut kattohuoneiston aamuauringossa. Taakse jäivät kipeät keskustelut siitä, voiko tällainen suhde kestää, olemmeko valmiita sitoutumaan vai onko sittenkin vielä jotain muuta.

Jaksammeko jatkuvia hyvästejä, etäisyyden tunnetta, yritystä lähentyä taas ja uudelleenrakastumisen hurmaa – kunnes taas on aika sanoa hyvästi? Jaksammeko kasvukipuja, jotka johtuvat rehellisistä ja avoimista keskusteluista ja siitä, että kumpikin haluaa kasvaa ja muuttua – ei toista varten vaan kasvaakseen parhaaksi versioksi itsestään, parhaaksi mahdolliseksi kumppaniksi.

Katson ulos junan ikkunasta, näen keltaisella viljapellolla kolme kurkea. Vaikka kiidämme nopeasti ohi, suurten lintujen näkeminen tekee minuun vaikutuksen. Kurki on ollut esi-isillemme lintujen kuningas, joka on symboloinut viisautta ja pitkää ikää, linnut voivatkin elää jopa 30-vuotiaiksi. Niiden sanotaan myös kuvastavan vastuunkantoa – taloa kannattavaa hirttä kutsutaan kurkihirreksi. Kurjet ovat yksiavioisia ja pysyvät pariutuneina, kunnes toinen puolisoista kuolee. Taolaisen alkemian puolella kurki kuvastaa kuolemattomuutta, japanissa sen uskotaan tuovan onnea.

Uskon, että olen löytänyt sielunkumppanini. Ihmisen, jota tulen aina rakastamaan ja suhteen, joka muuttaa minun elämäni ja käsitykseni siitä, mitä rakkaussuhde voi pitää sisällään. Uudistun, kuoriudun ja kasvan tässä suhteessa. Se, kasvammeko samaan suuntaan ja toisiimme kietoutuen, on vielä epävarmaa, mutta luotan siihen, että rakkaus itsessään on kuolematon. Se on annettu meille työkaluksi, jotta oppisimme näkemään kaiken sen kauneuden, jota meissä ja ympärillämme on. Se muuttaa likaisen ja korruptoituneen kaupungin romantiikan kehdoksi ja sisällämme myllertävät tunteet taiteeksi. Rumasta tulee kaunista, likaisesta puhdasta ja surusta iloa.

Juna saapuu Helsinkiin, oloni on taas rauhallinen. Kurjen viisaus sisälläni hengitän syvään ja luotan. Kannan vastuun omista tunteistani, tutkiskelen niitä mutta en jää niihin kiinni. Mielessäni levitän siipeni, vedän keuhkot täyteen sateen raikastamaa syysilmaa ja ponnistan lentoon.