Tammen lumoissa

Posted on

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.

Joskus sanat eivät riitä kuvailemaan jotain kokemusta. Tämä tammi on yksi niistä luonnon elementeistä, joka on vetänyt myös minut hiljaiseksi ja saanut samalla tutkimaan omia perinteitäni – sekä läheltä että kaukaa.

Eksyin viime kesänä sattumalta hieman syrjään luontopolulta, jota ystäväni Retkipaikka.fi:n Antti oli suositellut. Pienen, pahvisen kyltin “Paavolan tammi, 100m” houkuttelemana päädyin kuusikon ympäröimälle aukealle, jota hallitsi valtava, vanha tammi. Tuo näky sai energiani täysin sekaisin. Ihaillen tuota jättiläistä kiersin sen ympäri ja valahdin sitten sen juurelle sikiöasentoon ja nukahdin! Olin viettänyt edellisen yön läheisessä metsässä telttaillen ja olin muutenkin varmaan luontoövereissä, joten tammen mahti oli vain minulle jotenkin liikaa – mutta hyvällä tavalla.

Luin pätkän Kalevalaa tammen juurella. Kun tulin kohtaan, jossa puu kaadetaan, pudotti tämä tammi terhon viereeni :) Kuva: Arto Ketola
Luin pätkän Kalevalaa tammen juurella. Kun tulin kohtaan, jossa puu kaadetaan, pudotti tämä tammi terhon viereeni 🙂 Kuva: Arto Ketola

Eilen palasin paikalle Antin kanssa kuvaamaan hieman videomateriaalia erästä pilottia varten ja sain huomata, että tammen lumo oli edelleen tallella. Tammen lehdet hehkuivat enimmäkseen vihreinä, vaikka sen alla oleva aluskasvillisuus oli jo syysasussaan. Paikalla sattui olemaan myös luontokuvaaja Arto Ketola, joka napsi sessiostamme ihania kuvia.

Kuva: Arto Ketola
Kuva: Arto Ketola

Kohtaaminen tämän puuvanhuksen kanssa sai minut kaivelemaan hieman enemmänkin tietoa tammesta ja eksyin samalla mielenkiintoisten hahmojen jäljille, jotka yhdistävät meitä mm. antiikin mytologiaan. Opin, että tammi on kelttien, kreikkalaisten ja roomalaisten pyhä ukkosenjumalan puu. Tammea on kunnioitettu myös germaanien, balttien ja slaavilaiskansojen uskonnossa. Edelleen Latviassa ja Liettuassa kunnioitetaan ukkosenjumala Perkunasia, jolle tammi on myös pyhitetty. Suomen Perkele, joka on alun perin tarkoittanut Ukkoa, on lainasana Balttiasta. Ukko eli Ukko ylijumala on suomalaisten ja karjalaisten muinainen sään ja sadon sekä ukkosen jumala.

Kristityt puolestaan pitivät ukkosenjumalaamme epäjumalana, joten se leimattiin tietysti kristinuskon Jumalan vastustajan eli Paholaisen ilmentymäksi. Vanhan perinteen mukaan Perkele on ollut metsänjumala, ja se muistuttaakin ulkomuodoltaan mm. wiccojen palvomaa, kelttiläistä sarvipäistä metsänjumala Cernunnosta,  kreikkalaisen mytologian metsän, karjan ja hedelmällisyyden jumala Pania tai roomalaisten paimenten, laidunten ja luonnonäänten jumalan, Faunuksen, seuralaisia fauneja. Tässä tammen juurella istuessani oli todella helppo kuvitella erilaisten luonnonjumalien ja muiden myyttisten olentojen hyppelevän ympärilläni rummutuksen tahdissa.

Rummun ääni kaikui maagisesti tammen juurella kuin ympärillä olisi ollut seiniä. Kuva: Arto Ketola
Rummun ääni kaikui maagisesti tammen juurella kuin ympärillä olisi ollut seiniä. Kuva: Arto Ketola

Mutta takaisin tammeen: monille tulee yllätyksenä, että tammi on myös meille suomalaisille pyhä puu. Se on osa suomalais-ugrilaista maailmanpuukertomusta, joka yhdistää myös monet alkuperäiskansat ympäri maailman. Kertomuksessa suuri tammi yhdistää maan, taivaan ja tuonelan. Lopulta tammi kasvaa kuitenkin niin suureksi että se peittää taivaan kannen ja maailma peittyy pimeyteen. Merestä nousee pikkuruinen mies ja kaataa tammen vaskikirveellään. Taivaanvalot vapautuvat, ja maailma on valmis. Tammessa on maagista voimaa eli väkeä ja sen kaatuessa puun taikavoimat vapautuvat: joka taittoi oksan, sai ikuisen onnen, joka latvan, sai ikuisen taian, joka lehvän, hän sai ikuisen rakkauden.

Metsätammi, pyökkikasvien heimon jalo lehtipuu (Quercus robur)

Tammimetsiköt peittivät ennen koko Suomen, mutta ilmaston kylmenemisen ja ihmisen toiminnan seurauksena ne ovat nyt pieniä läikkiä siellä täällä Etelä- ja Lounas-Suomessa. Tammet ovat olleet eristyksissä – vähän kuin me suomalaisetkin – ja suomalaisten tammien geneettisen perimän pelätään kuihtuvan liian pieneksi: ne ovat pitkäikäisiä ja yhä harvemassa, eivätkä pölyttäjät jaksa pörrätä pitkiä matkoja yhä kauempana toisistaan oleven tammimetsiköiden välillä. Nykyään tammea käytetään lähinnä huonekalupuuna, mutta entisaikaan sitä käytettiin laivanrakennuspuuna ja mahtavat tammimetsiköt raivattiin peltoimaiksi. Tammea on käytetty myös lääkinnässä: sillä on hoidettu niin syyliä, palovammoja, kurkun vaivoja kuin peräpukamiakin. Se on ollut suosittu myös erilaisissa rituaaleissa: jauhettuja tammenterhoja on käytetty esimerkiksi lemmenlääkkeenä ja on uskottu, että nainen tuli helpommin raskaaksi, jos hän rakasteli puolisonsa kanssa tammen alla. Tammen onnen uskottiin siirtyvän myös henkilöön joka sitä koskee: tästä onkin edelleen jäänteenä tapa “koputtaa puuta” tilanteissa, joissa toivomme hyvän onnen säilyvän.

Rummutushetki tammen juurella. Rummun ääni kaikui maagisesti tammen juurella kuin ympärillä olisi ollut seiniä
Rummutushetki tammen juurella. Rummun ääni kaikui maagisesti tammen juurella kuin ympärillä olisi ollut seiniä

Itselleni tammi on pyhä puu paitsi suomalais-ugrilaisen mytologian, myös oman perhehistorian vuoksi: isoäitini Fanny Matilda oli omaa sukua Tamminen ja näin kannan ylpeänä myös tammen perintöä sukuni puolesta. Lisäksi nukun (erittäin hyvin!) joka yö suuren tammen alla, sillä pihallamme oleva vanha tammi sattuu olemaan juuri samassa kulmassa makuuhuoneeni kanssa ja sen oksat levittäytyvät suojelevasti talomme ylle.

Jos mielit tutustumaan tähän komeaan tammivanhukseen, Retkipaikan juttu kertoo paikasta ja sen koordinaateista lisää.

Rakkaudella,

Reetta