My Love, Allegro!

Kun ensi kertaa tapasimme, oli vielä talvi – tarkalleen ottaen maaliskuu. Aamu kuuden aikaan Pasilan asema oli hiljainen, vain muutama yöjunasta myöhästynyt juhlija nuokkui aseman penkeillä. Ulkona oli pimeää ja pakasti, mutta tiesin että aamuaurinko tulisi lämmittämään ilman keväisemmäksi Pietaria lähestyttäessä. … Continue readingMy Love, Allegro!

Posted on

Sadetta ja kurkia

Jaksammeko jatkuvia hyvästejä, etäisyyden tunnetta, yritystä lähentyä taas ja uudelleenrakastumisen hurmaa – kunnes taas on aika sanoa hyvästi? Jaksammeko kasvukipuja, jotka johtuvat rehellisistä ja avoimista keskusteluista ja siitä, että kumpikin haluaa kasvaa ja muuttua – ei toista varten vaan kasvaakseen parhaaksi versioksi itsestään, parhaaksi mahdolliseksi kumppaniksi. … Continue readingSadetta ja kurkia

Posted on

Seikkailu Pietarin katoilla

Oh no. No, no, no. I really should not be here. I’m a single mom with two kids!, parahdin tuskastuneena kun hapuilin seuraavaa otetta liukkaan peltikaton terävästä reunasta Pietarin pimenevässä yössä. Olin aiemmin illalla törmännyt baarissa nuoreen venäläiseen oopperaohjaajaan, joka lyhyen tutustumisen jälkeen ehdotti, että menisimme katolle … Continue readingSeikkailu Pietarin katoilla

Posted on

Seikkailu Toulousessa

Kun saavuin, tajusin aika nopeasti asuvani Toulousen Bronxissa: ympäristössä pyörii narkkareita, arabimiehiä ja luovaa jengiä. Vinkkarat portaat nousevat lukuisten ruukkujen ja köynnöskasvien saattamana turkoosille ovelle, jonka takaa paljastuu sympaattinen, vinolattiainen asunto. … Continue readingSeikkailu Toulousessa

Posted on

Kuka minä todella olen?

Vaikea parisuhdetilanne sai minut hakeutumaan muutama vuosi sitten parisuhdeterapiaan ja sen kautta ajauduin syvälle itseeni mentoreiden, valmentajien, henkisten opettajien, oppaiden ja harjoitusten avulla. Oman prosessini alkuvaiheessa mentorini kysyi minulta, kuka minä olen. Vastaus tuntui ensin kovin helpolta: olen tietenkin äiti, puoliso, tytär, maajohtaja, Taiteen maisteri. … Continue readingKuka minä todella olen?

Posted on

Rakkaudesta, sen etsimisestä ja harjoittelemisesta

Eräänä iltana viime syksynä nuokkuessani unen ja valveen rajamailla sain alitajunnastani vahvan viestin, jonka mukaan minun olisi mentävä San Franciscoon. Tulisin nimittäin löytämään tuolta rakkauden. Pieni kukkaistyttö sisälläni riemastui – mikäs sen romanttisempaa! Kukka hiuksiin ja San Franciscoon etsimään unelmieni miestä! Kun sitten tammikuussa eräs … Continue readingRakkaudesta, sen etsimisestä ja harjoittelemisesta

Posted on

Ei ikinä. Ei tule tapahtumaan. Never!

Pari vuotta sitten kun istuin Cannesissa jonkun jenkkituotantoyhtiön jahdilla jatkoilla, mulle opetettiin peli nimeltä “Never have I ever”. Pelin ideana on kertoa vuorotellen asioita, joita ei ole koskaan tehnyt, mutta joita uskoo että muut peliin osallistujat ovat tehneet. Peli on tuttu myös monista jenkkisarjoista. Eilen minulla … Continue readingEi ikinä. Ei tule tapahtumaan. Never!

Posted on

Mitä eläimet meille kertovat?

Yllättävissä kohtaamisissa luonnonvaraisten eläinten kanssa on jotain maagista. Kun saa hetkeksi kontaktin johonkin villiin, kokee olevansa osa jotain suurempaa, osa luontoa. Olen nähnyt karhunpennun tonkivan kalanperkeitä laskiessani koskia Oregonissa, lähes tormännyt kolmeen suteen vanhan kotitaloni pihatiellä Sipoon korven laidalla ja ajanut hirviä pois viljapelloilta kattiloiden kansia … Continue readingMitä eläimet meille kertovat?

Posted on

Luopumisen keveydestä ja omenapuista

Kävin viikonloppuna keräämässä – kenties viimeistä kertaa – omenat vanhan talomme pihalta. Erosimme mieheni kanssa lähes vuosi sitten, mutta yhdessä rakennetusta kodista on ollut vaikea luopua. Nyt päätös myydä talo on kypsynyt ja on aika päästää lopullisesti irti. Olen ehtinyt hyvästellä kotimme kaikkina eri vuodenaikoina: valtavien lumivallien … Continue readingLuopumisen keveydestä ja omenapuista

Posted on