Kiitospäivän pohdintaa: osaanko olla viisaampi kuin esivanhempamme?

”Ai et inkkarit auttoi ensin niitä ja sit ne valkoset tappo kaikki intiaanit? Tosi reilua.” Näin kommentoi 8-vuotias poikani luettuani hänelle tänä aamuna kiitospäivän historiasta. Hänelle intiaanien kohtalo oli tuttu jo entuudestaan, mutta nopeastipa lapsen aivot yhdistivät kaksi asiaa: avun antamisesta seurasi joukkotuho. … Continue readingKiitospäivän pohdintaa: osaanko olla viisaampi kuin esivanhempamme?

Posted on

Tammen lumoissa

Joskus sanat eivät riitä kuvailemaan jotain kokemusta. Tämä tammi on yksi niistä luonnon elementeistä, joka on vetänyt myös minut hiljaiseksi ja saanut samalla tutkimaan omia perinteitäni – sekä läheltä että kaukaa. … Continue readingTammen lumoissa

Posted on

Rauhaa ja rakkautta Pietarin kaduilta

Istun pietarilaisessa Mirakl-aikakahvilassa, jonka seinät pursuavat värikkäitä maalauksia ja erilaisia soittimia. Kahvila on sistustettu värikkäillä sohvilla, eriparisilla tuoleilla ja vanhoilla pöydillä. Moni työskentelee koneen ääressä tai näpertää kännykkäänsä, jotkut rupattelevat ja pelaavat lautapelejä. Viereisessä huoneessa pari tyttöä soittaa pianoa ja laulaa kauniisti. Henkilökunta täyttää jatkuvasti mukiani vihreällä teellä. … Continue readingRauhaa ja rakkautta Pietarin kaduilta

Posted on

My Love, Allegro!

Kun ensi kertaa tapasimme, oli vielä talvi – tarkalleen ottaen maaliskuu. Aamu kuuden aikaan Pasilan asema oli hiljainen, vain muutama yöjunasta myöhästynyt juhlija nuokkui aseman penkeillä. Ulkona oli pimeää ja pakasti, mutta tiesin että aamuaurinko tulisi lämmittämään ilman keväisemmäksi Pietaria lähestyttäessä. … Continue readingMy Love, Allegro!

Posted on

Sadetta ja kurkia

Jaksammeko jatkuvia hyvästejä, etäisyyden tunnetta, yritystä lähentyä taas ja uudelleenrakastumisen hurmaa – kunnes taas on aika sanoa hyvästi? Jaksammeko kasvukipuja, jotka johtuvat rehellisistä ja avoimista keskusteluista ja siitä, että kumpikin haluaa kasvaa ja muuttua – ei toista varten vaan kasvaakseen parhaaksi versioksi itsestään, parhaaksi mahdolliseksi kumppaniksi. … Continue readingSadetta ja kurkia

Posted on

Seikkailu Pietarin katoilla

Oh no. No, no, no. I really should not be here. I’m a single mom with two kids!, parahdin tuskastuneena kun hapuilin seuraavaa otetta liukkaan peltikaton terävästä reunasta Pietarin pimenevässä yössä. Olin aiemmin illalla törmännyt baarissa nuoreen venäläiseen oopperaohjaajaan, joka lyhyen tutustumisen jälkeen ehdotti, että menisimme katolle … Continue readingSeikkailu Pietarin katoilla

Posted on

Seikkailu Toulousessa

Kun saavuin, tajusin aika nopeasti asuvani Toulousen Bronxissa: ympäristössä pyörii narkkareita, arabimiehiä ja luovaa jengiä. Vinkkarat portaat nousevat lukuisten ruukkujen ja köynnöskasvien saattamana turkoosille ovelle, jonka takaa paljastuu sympaattinen, vinolattiainen asunto. … Continue readingSeikkailu Toulousessa

Posted on

Mitä eläimet meille kertovat?

Yllättävissä kohtaamisissa luonnonvaraisten eläinten kanssa on jotain maagista. Kun saa hetkeksi kontaktin johonkin villiin, kokee olevansa osa jotain suurempaa, osa luontoa. Olen nähnyt karhunpennun tonkivan kalanperkeitä laskiessani koskia Oregonissa, lähes tormännyt kolmeen suteen vanhan kotitaloni pihatiellä Sipoon korven laidalla ja ajanut hirviä pois viljapelloilta kattiloiden kansia … Continue readingMitä eläimet meille kertovat?

Posted on