Helmikuu – February – Reetta Ranta

Read about February in English from Reetta’s blog »

Katajaa on poltettu suitsukkeena seremoniois- sa ja sen oksia ripustettu oven päälle suojaamaan pahoilta hengiltä. Kataja on sitkeä selviytyjä, joka kukoistaa karuissa- kin olosuhteissa, kuten kallioisilla rannoilla ja tuntureilla.

Nimet

helmikuu, oksilla ja hangilla kimaltelevien helmien mukaan
February (eng.) roomalaisten helmikuisen puhdistautumisrituaalin mukaan, Februārius, Februan kuu.
lumikuu (dakota), karhun kuu (ojibwe), mustakarhun kuu (tlingit), nälkäkuu (cherokee)

Erityisiä päiviä

laskiainen
Mardi Gras
saamelaisten kansallispäivä 6.2.
ystävänpäivä 14.2.
Kalevalan päivä 28.2.
karkauspäivä 29.2. ( joka neljäs vuosi)

Helmikuussa valon määrän lisääntymisen näkee jo selvästi: aurinko kimaltelee hangilla erityisen kirkkaana, ja vaikka päivä on edelleen lyhyt, muistuttavat iltataivaan kauniit auringonlaskut kevään tulosta. Pihan pikkulinnut alkavat aktivoitua ja valmistautua reviiriensä varaamiseen – saattaapa mustarastaskin jo lurauttaa huilumaisen sävelmänsä. Vanhan suomalaisen kansanuskomuksen mukaan linnut valitsevat kumppaninsa helmikuun 14. päivänä, joka nykyään tunnetaan maailmalla Valentine’s Day’nä ja Suomessa ystävänpäivänä. Auringonvalon lisääntyminen ja lintujen laulu on lupaus keväästä. Myös omassa kehossamme alkaa tapahtua: kaipaamme puhdistautumista, valoa, vitamiineja!

Helmikuu on täynnä juhlia eri puolilta maailmaa: meille suomalaisille tuttu laskiaistiistai on aina päivää ennen tuhkakeskiviikkoa, joka aloittaa kristillisessä perinteessä 40 päivän paaston. Paastorituaali symboloi Jeesuksen pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin. Katolisessa ja ranskankielisessä perinteessä – erityisesti New Orleansissa – juhlittava Mardi Gras -juhla on karnevaalikauden päätösjuhla, jota juhlitaan aina 46 päivää ennen pääsiäistä. Kuun puolivälissä 14.2. juhlitaan ystävänpäivää tai amerikkalaisittain Valentine’s Day’tä, ja sattuupa kiinalainen uusivuosikin usein helmikuulle.

Monet laskiaisajan karnevaaliperinteistä ovat ikiaikaista pakanallista perua ja liittyvät kevään ja hedelmällisyyden juhlintaan. Itse karnevaali-sanakin liittyy ajankohtaan. Sen alkuperästä on monia tulkintoja, mutta mitä ilmeisimmin sana viittaa lihan pois jättämiseen ravinnosta (latinan carnem levare, lihan pois ottaminen). Paasto onkin ollut tähän vuodenaikaan hyvin luonnollinen ja joskus jopa pakollinen rituaali. Talven ruokavarannot oli käytetty jo loppuun, lehmät olivat ummessa eli eivät tuottaneet enää maitoa, ja uutta satoa piti odotella kevääseen saakka.

Roomalaisille helmikuu merkitsi vuoden loppua, joka oli puhdistautumisen ja jumalille uhraamisen aikaa. Helmikuussa tasataan myös kalenterivuosi – karkausvuosi on aina joka neljäs vuosi, jolloin helmikuussa on ylimääräinen 29. päivä, karkauspäivä. Myös trooppisella eläinradalla vesimies luovuttaa paikkansa astrologisen vuoden viimeiselle merkille, kaloille, 19.2., jonka tähdistössä Aurinko viipyy aina 20.3. asti.

Helmikuun nimi huokuu puhtautta ja puhdistautumista. Englanninkielisen sanan February alkuperä on tietysti latinaa ja tulee roomalaisesta puhdistautumisfestivaalista nimeltä Februa. Sitä juhlittiin muinoin kuun puolessa välissä. Amerikan alkuperäiskansat ovat kutsuneet kuuta luonnossa tapahtuvien muutosten mukaan esimerkiksi ”lumikuuksi” (lunta sataa eniten helmikuussa), ”karhun kuuksi” (karhut synnyttävät poikasensa talvipesään) tai ”nälkäkuuksi” (ruoka alkoi olla tähän aikaan vuodesta jo vähissä).

Suomen kielen nimitys vuoden toiselle kuukaudelle tulee niin ikään luonnosta. On tyypillistä, että helmikuussa kosteus kerääntyy ilmaan, ja kun vesi tiivistyy jäisiksi helmiksi puun oksille tai jääkiteet loistavat auringonpaisteessa keväthangella, on aivan kuin pienet helmet kimaltelisivat kaikkialla. Helmikuu kannustaakin siis ensin juhliin ja sitten niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin puhdistautumiseen. Kuun lopussa voit sitten itsekin loistaa kuin helmi!

Reetta Ranta: Rituaalikirja – Etsijän opas