Lokakuu – October – Reetta Ranta

Read about October in English from Reetta’s blog »

Vaahteran muhkuraiset oksat houkuttelevat kiipeilemään ja syksyisin puu kutsuu peuhaamaan kirjavassa lehtikasassa. Vaahteraa kutsutaan laulavaksi puuksi: linnut viihtyvät sen oksilla ja siitä valmistetaan mm. kitaroita ja viuluja.

Nimet

Lokakuu (suom.), aiemmin myös likakuu
October (eng.) eli kahdeksas kuukausi latinan ja kreikan sanan ôctō mukaan. Roomalaisten kuukalenteri alkoi maaliskuusta, joten lokakuu oli järjestyksessä kahdeksas.
kuivuvan riisin kuu (dakota), putoavien lehtien kuu (anishinaabe), jäätyvä kuu (ojibwe), jääkuu (haida), vaelluskuu (cree)

Erityisiä päiviä

kekri Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään välisenä aikana
kansainvälinen eläinten päivä 4.10.
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä 10.10.
ensimmäinen talvipäivä 14.10.
Halloween 31.10.

Harmaata, pimeää, märkää ja lokaista. Sellaisena me suomalaiset miellämme lokakuun, jos joudumme muistelemaan syksyn pimeää vaikka juhannuksen korvilla. Kuun toinen nimityskin on joskus ollut likakuu. Mutta mielikuvamme lokakuusta on varsin väärässä, sillä lokakuu se vasta juhlakuukausi onkin!

Roomalaisille lokakuu oli järjestyksessä kahdeksas ja siitä juontuu kuukauden englanninkielinen nimi October. Amerikan alkuperäiskansat kutsuivat lokakuuta varsin oivallisesti sitä kuvaavilla nimillä kuten putoavien lehtien kuu, jäätyvä kuu tai vaelluskuu.

Suomalaisessa perinteisessä vuodenkierrossa ja kalenterisauvoissa lokakuun 14. päivän kohdalla oksat kääntyvät alas ja talvi alkaa. Samalla alkoi myös uusi vuodenkierto, tai ainakin vanha satovuosi päättyi ja alkoi kekri. Kekri oli muinaisille suomalaisille siis vuodenvaihde, jota seurasi jakoaika eli vanhan ja uuden vuoden välinen jakso, jolloin tasattiin kuu- ja aurinkokalenteri niin, että se saatiin pysymään luonnon kiertokulussa mukana. Mutta ensin juhlittiin: kekri oli muinaisten suomalaisten vuoden kohokohta, rankan sadonkorjuukauden ja työvuoden päätösjuhla, jonka jälkeen levättiin pari viikkoa ennen kuin talven puhdetyöt saivat alkaa. Kekrinä teurastettiin uhrilammas, pistettiin pöytä koreaksi, juotiin olutta ja juhlittiin päiväkaupalla.

Vuodenkierto ja siihen sidottu maailmankuva on yhdistänyt aikoinaan monia maanviljelykulttuureita ympäri maailmaa. Siksi alkujaan kelttiläinen Samhain ja sittemmin amerikkalaistunut Halloween (All Hallows’ Eve, kaikkien pyhien aatto), meksikolainen kuolleiden päivä (Día de Muertos) ja suomalaisten kekri muistuttavat monilta osin toisiaan. Satovuosi oli päätöksessä ja oli aika juhlia elämän kiertokulkua syömällä, juomalla, vainajia kunnioittamalla ja Suomessa tietenkin myös saunomalla. Kekrin aika oli myös otollinen taikojen tekoon. Tärkeintä taisi olla kuitenkin juhliminen: uskottiin, että jos oli viinaton kekri, tuli leivätön joulu.

Reetta Ranta: Rituaalikirja – Etsijän opas