Tasan kaksi vuotta sitten pitelin isäni kuhmuraista kättä viimeistä kertaa. Lintujen seuraaminen tuo yhä haikeutta mieleeni – mutta samalla myös lohtua. Isäni nimittäin rakasti lintuja. Hän vihelteli lintujen kanssa, opetti meidät tunnistamaan lajeja ja lintujen elintapoja, ja rakensi linnuille upean piparkakkutalomaisen lintulaudan jouluvaloineen. Talvisin hän saattoi istua pitkään keittiön ikkunan äärellä seuraamassa tiaisten, varpusten ja…