Oi ihana, Suuri Talventekijä, kutsun sinua, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan!
“Äiti mitä jos talvi ei tulekaan?” kysyi 9-vuotias poikani surumielisenä kun kävelimme sysimustaa ja mutaista metsäpolkua kello kuuden aikaan illalla. “En aio kyllä jäädä tänne asumaan, jos meille ei sada enää koskaan lunta”, hän jatkoi uhmakkaana. Hän haaveilee omista laskettelusuksista ja olemme seuranneet jännittyneinä läheisen laskettelurinteen epätoivoista yritystä tykittää pakkasiltoina lunta rinteisiin, vain jotta se voisi sulaa seuraavien päivien vesisateessa pois.
Lapsen kysymys kosketti syvältä, mutta sitten keksin: ei hätä ole tämän näköinen! Tehdään talvi, jos sitä ei meinaa kuulua. Luodaan yhdessä talvelle alttari pihallemme – kenties talventekijä huomaa sen, ja tulee lopulta hänkin. Ja ennen kaikkea: tehdään yhdessä joulu, vaikka vähän liian aikaisin!
Onneksi tänään on täysikuu, joka luo meille valoaan. Myös talvipäivänseisaus lähestyy, ja pian on aika sukeltaa vielä syvemmälle: unien, alitajunnan ja sisäisten maisemien valtakuntaan.
On aika tehdä taikoja. Loitsitaan yhdessä talventekijän täydenkuun alla, kutsutaan talvi tänne:
Oi sie kaunis Pohjantuuli, mahtava ilman haltija! Levitä viluinen viittas, liepehet lumiset laske. Luo sie lunta lapsilleni, hanki lapseni helmoille. Muuta vetesi lumeksi, puhalla pehmeä pakkanen. Käännä leuto koleaksi, puhalla viimasi, Pohjanakka!
Joulukuu on monille meistä kiireistä aikaa. Maailma pitää saada valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, ja kaiken maailman juhlat täyttävät jo valmiiksi punaisen kalenterin. Itsenäisyyspäivänä kokoonnumme usein kansainvälisen ystäväjoukkomme kanssa juomaan kuohuvaa, syömään pikku herkkuja ja ihmettelemään Linnan juhlien kättelyä, the hand shaking party niin kuin puolisoni tilaisuutta kutsuu. Nostamme maljan ukilleni ja muille urheille miehille ja naisille, jotka puolustivat nuorta maatamme. Kahdeksas joulukuuta on Sibeliuksen ja äitini syntymäpäivä ja silloin suuntaamme yleensä Ainolaan, jossa kuuntelemme Jannen musiikkia ja juomme kakkukahvit äidin ja Sibben kunniaksi. Sen jälkeen on ainakin vielä kolmet pikkujoulut, ennen kun pääsen laskeutumaan oikeasti jouluun ja talven rauhaan.
Kiireestä huolimatta joulukuussa katse kääntyy väistämättä sisäänpäin. Vuodenkierron mukana siirrymme vähitellen maan elementistä veden aikaan – alitajunnan, unien ja näkymättömien virtausten maailmaan. Luonnossa tahti hidastuu yhä: puut ja kasvit vaipuvat lepotilaan, monet hyönteiset ja muut vaihtolämpöiset eläimet horrokseen. Kaupungin valojen keskellä on välillä vaikeaa havaita luonnossa tapahtuvia muutoksia, mutta jos pystyt tekemään rauhallisia kävelyitä lähipuistoon tai metsään, alat kuin huomaamatta linjautumaan luonnon kanssa samaan rytmiin.
Syksyn pitkään jatkunut pimeys on saattanut vetää mielesi maihin. Olo tuntuu raskaammalta ja hitaammalta, ja arjen pyörittämiseen ei meinaa millään riittää energiaa. Mutta tämä on vain luonnollista: metsästäjä-keräilijän kehosi, jossa edelleen elät, kaipaa nyt lepoa ja rauhaa. Onneksi on täysikuu, joka luo meille valoaan. Myös talvipäivänseisaus lähestyy, ja pian on aika sukeltaa vielä syvemmälle: unien, alitajunnan ja sisäisten maisemien valtakuntaan.
Jos kaipaat tukea tälle matkalle, voit tulla mukaan Talvipolulle, jossa vahvistamme yhteyttä alitajuntaan ja pyrimme löytämään mielelle rauhaa, hermostolle lepoa ja ja elämälle uudenlaisia merkityksiä kaamoksen keskellä. Tutkimme talvea ja tätä pohjoisen kaamoksen aikaa uteliaana, nauttien sen erityislaatuisuudesta ja kiinnitämme huomiota asioihin jotka normaalisti saattavat jäädä huomiotta. Ohjaamme yhdessä energiamme vielä tiiviimmin auringon ja kuun rytmeihin ja annamme veden elementin toimia uudistajanamme talven pimeässä kohdussa. Otamme yhdessä vastaan talven taian.
Tiesitkö muuten, että suomenkielinen nimi joulukuu on suhteellisen uusi; vielä 1700-luvulle saakka kuusta käytettiin nimeä talvikuu. Monien alkuperäiskansojen antamat joulukuun täydenkuun nimet, kuten kylmä kuu (mohawk), lumikuu (haida, cherokee), talventekijän kuu (läntinen abenaki) sopivat kuukauteen loistavasti. Englannin December viittaa sen sijaan yksinkertaisesti vuoden kymmenenteen kuukauteen (lat. decem).
Tänään onkin täysikuu, ja itse aion omistaa sen levolle, taioille ja tarinoille. Kääriydyn vilttiin omaan talvipesääni, laitan takkaan tulet, hörpin kuumaa glögiä ja nostan muutaman oraakkelikortin talvikuulle. Sitten aion uppoutua uuden Finlandia-voittajan, eli Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia -romaanin pariin. Kapinoin synkkyyttä vastaan lempein rituaalein ja toivotan talven tervetulleeksi!
Lue alta vinkkini joulukuun rituaaleiksi – lisää löydät niitä kirjastani Rituaalikirja – Opas etsijälle. Laitan vielä yhden viestin ennen talvipäivänseisausta ja sitten vaivun itsekin johonkin talviunen ja horroksen välimaastoon ainakin talvennapaan asti!
Ihanaa talvikuuta ja matkaa sisäiseen taikamaailmaasi!
Reetta
ERITYISIÄ PÄIVIÄ
Täysikuu 5.12.
Suomen itsenäisyyspäivä 6.12.
Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä 8.12.
Uusikuu 19.12.
Talvipäivänseisaus 21.12.
Jouluaatto 24.12.
Uudenvuodenaatto 31.12.
Rituaali joulukuulle: Tee itsellesi talvipesä!
Jos et ole jo vaipunut talviuneen, on aika luoda itsellesi ihana oma talvipesä, jonka turvaan voit vetäytyä aina kun maailma tuntuu liian ahdistavalta paikalta tai kun et vain enää jaksa suorittaa. Pesä voi olla vaikka olohuoneen lempinojatuoli, johon varaat lampaantaljan, lämpimän viltin, villasukat ja käsityöt, luettavat kirjat, inspiroivat lehdet ja hyvän lukuvalon. Pääasia on, että luot itsellesi turvallisen ja lämpimän pesän, johon voit raskaan työpäivän jälkeen vetäytyä hyvin mielin lepäämään kupponen höyryävää teetä, kirja tai käsityöt seuranasi.
Rituaali joulukuulle: Tarinahetki
Pimenevät illat houkuttelevat valahtamaan sohvalle ja avaamaan ruudun, jonka takaa voi seurata toinen toistaan paremmin käsikirjoitettuja tarinoita elokuvien ja tv-sarjojen muodossa. Ennen televisiota kokoonnuttiin radion äärelle, mutta kun mennään vielä ajassa taaksepäin, kokoonnuttiin piiriin, usein tulisijan äärelle, kuuntelemaan tarinoita. Suullinen tarinankerronnan perinne on luultavimmin yhtä vanhaa kuin ihmiskieli, ja vanhimpien yhä elossa olevien ja suullisena perimätietona siirtyneiden tarinoiden tiedetään ulottuvan lähes 40000 vuoden taa. Australian alkuperäiskansoihin lukeutuvan gunditjmara-kansan keskuudessa on kulkenut tarina, joka kertoo jättiläisistä ja tulivuorenpurkauksista. Tarinan uskotaan liittyvän noin 37000 vuotta sitten tapahtuneeseen vulkaanisten purkausten sarjaan, jonka seurauksena syntyi Budj Bim -niminen tulivuori.
Tarinahetket voivat sisältää myös musiikkia, tanssia ja laulua. Järjestä joulukuun iltoja piristämään ystäviesi kanssa pieni tarinatuokio, tai kokoa ihmisiä isommin yhteen tarinoiden, musiikin ja vaikka hyvän ruoan ja juoman pariin. Joulukuun tarinaillan aiheeksi sopii vaikka lapsuuden parhaimmat joulumuistot tai unissa nähtyjen tarinoiden jakaminen.
Olen itse järjestänyt saunailtoja, joihin olen yhdistänyt tarinankerronnan. Jokainen valmistelee iltaa varten lyhyen ennalta sovittuun aiheeseen liittyvän henkilökohtaisen tarinan. Kun kokoonnumme piiriin, yksi vuorollaan jakaa tarinansa. Istuessamme piirissä emme käy dialogia tai kysele enempää, vaan kierrämme koko piirin niin, että jokainen vuorollaan tulee kuulluksi. Vasta myöhemmin saunanlauteilla tai ruokapöydässä käymme keskusteluja. Tämä tarinankerronnan muoto on äärimmäisen kiehtova ja voimaannuttava; loppujen lopuksi on aika harvinaista, että kuuntelemme toisiamme keskeytyksettä tai ilman että alamme jakaa omaa tarinaamme toisen päälle. Näin tarinat myös jäävät paremmin mieleen ja niiden mahdollinen syvällisempi viesti avautuu kuulijalle helpommin.
Tilaa Reetan Rituaalit -uutiskirje! Haluaisitko oppia lisää rituaaleista ja elää enemmän luonnon rytmien mukaisesti? Jaan tarinoita elämästäni ja oivalluksia rituaaleista nyt myös uutiskirjeessä, noin kerran kuukaudessa. Voit tilata uutiskirjeen alta.
