Heinäkuu – July – Reetta Ranta

Read about June in English from Reetta’s blog »

Karhu on pohjoisten kansojen mahtava toteemieläin. Se on metsiemme kuningas: suuri jumalhahmo, joka laskeutui maahan taivaasta, Otavan tähtikuviosta. Karhua pidettiin ihmisten pyhänä esivanhempana. Karhunpeijaisissa se haudattiin kuin ihminen – paitsi sen kallo, joka nostettiin ylös karhunkallohonkaan, jotta eläimen sielu voisi palata kotiinsa taivaalle ja syntyä uudelleen.

Nimet

Heinäkuu (suom.), heinänteon ajankohdan mukaan
July (eng.), Julius Cesarin mukaan
pukkikuu (algonquin), marjakuu (anishinaabe), vadelmakuu (algonquin, ojibwe), ukkoskuu (läntinen abenaki), kesän puolivälin kuu (anishinaabe), höyhenienlähdon kuu (cree), lohikuu (tlingit)

Erityisiä päiviä

Eino Leinon sekä runon ja suven päivä 6.7.
karhunpäivä 13.7.
naisten viikko 18.–24.7.
unikeonpäivä 27.7.
mätäkuu 23.7.–23.8.

Pohjoisessa valoisat yöt jatkuvat vielä lähes koko heinäkuun, vaikka päivä on alkanutkin jo lyhetä ja Auringon kulku taivaanrannassa laskea. Tähtitaivasta ei juurikaan voi ihailla valoisuuden vuoksi, mutta sen sijaan ukkonen saattaa jyrähdellä varsinkin kuumien iltapäivien päätteeksi. Heinäkuussa ilma on usein sekä lämmintä että kosteaa, ja saatamme kokea jopa trooppisen kuumia öitä, joiden lämpötila on yli 20 astetta.

Niityt ovat nyt kukkeimmillaan. Metsämansikat, mustikat ja villivadelmat kypsyvät, ja ensimmäiset kanttarellitkin saa jo poimia koriinsa lähimetsästä. Luonto on täydessä vaatetuksessaan ja elämä kukoistaa.

Suomen kielen heinäkuu on tietysti saanut nimensä siitä, että kesän kuumimpana kuukautena heinä oli valmista korjattavaksi. Latinalaisissa kielissä kuukauden nimi kunnioittaa roomalaisten Julius Caesaria, jonka mukaan nimetty juliaaninen kalenteri oli Suomessakin käytössä aina 1700-luvulle asti. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen piirissä heinäkuuta kutsuttiin muun muassa nimillä ”marjakuu”, ”ukkoskuu” ja ”pukin kuu”; urospeurojen ja -kauriiden sarvet alkavat olla täydessä komeudessaan, marjat kypsiä ja kesäiset ukkoskuurot yleisiä.

Reetta Ranta: Rituaalikirja – Etsijän opas