Keskimmäiseni valmistuu lukiosta viikon päästä. Se sai minut muistelemaan omaa opiskeluaikaani ja miettimään sitä, minkälaiseen maailmaan oma poikani on siirtymässä. Miltä tuntuu astua tuntemattomaan, kun koulun ovet sulkeutuvat ja koko elämä tuntuu olevan avoinna? Eri sukupolvet ovat kasvaneet erilaisissa maailmoissa, mutta yksi asia ei muutu: oman suunnan etsiminen. 

Muistan hyvin itse kun lukio oli takanapäin ja edessä siinsi tuntematon, vapaus valita, vapaus lähteä pikkukaupungista, vapaus toteuttaa itseään. En tiedä onko nykynuorilla samanlaista optimismin ja vapauden tunnetta kuin meillä 90-luvulla kirjoittaneilla, mutta ei mekään pelkästään onnemme kukkuloilla oltu. Me olimme lama-ajan lapsia, ja monet meistä kasvoivat konkurssien ja vanhempin velkataakkojen keskellä. Silti muistan olevani aika huoleton tulevaisuuden suhteen. “Tuli mitä tuli, minä kyllä pärjään” ajattelin, enkä edes välttämättä olisi halunnut heti opiskelemaan. Mieleni kaipasi maailmalle, kokemaan ja näkemään jotain uutta. “Vahingossa” pääsin kuitenkin heti Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan yhteisöviestintää, josta siirryin kyllä vuoden jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta, sosiologiaa ja elokuvatutkimusta. Harhailin villin opiskelijaelämän ja vastuullisen aikuisuuden kynnyksellä niin, että onnistuin lopulta valmistumaan vasta 15 vuoden opiskelujen ja kahden lapsen jälkeen, ja silloinkin kolmannesta yliopistosta eli Taideteollisesta korkeakoulusta, johon olin mennyt opiskelemaan digitaalista mediaa. 

“Tuli mitä tuli, minä kyllä pärjään” ajattelin.

Nykynuorilla tuntuu olevan hyvin erilaiset paineet.  Lukiosta valmistuvat astuvat maailmaan, jossa vaihtoehtoja on enemmän, mutta niin on myös paineita: opintopolut ovat joustavampia, mutta samalla nuorilta odotetaan nopeaa suunnan löytämistä, itseohjautuvuutta ja kykyä kantaa jatkuvaa epävarmuutta. Ero ei ole vain siinä, mitä koulussa tehtiin, vaan siinä, millaiseen maailmaan nuori lähtee opiskelemaan: meidän nuoruudessamme oli enemmän niukkuutta ja vähemmän valintoja, nykyajassa taas enemmän mahdollisuuksia, mutta myös enemmän henkistä kuormitusta ja vertailua. Jos opiskelupaikan onnistuu saamaan, opinnoista pitää suoriutua myös nopeasti: opinahjojen rahoitus on riippuvainen valmistuvien määrästä, eikä minun kaltaisiani ikuisia opiskelijoita tai jatkuvasti suuntaa muuttavia vaiheilijoita katsottaisi enää hyvällä.

Jos minulla olisi ollut nuorena työkaluja, joiden avulla olisin voinut paremmin selvittää, mitä oikeasti haluaisin, olisin voinut kenties valmistua nopeammin. Tai sitten en – tiedä häntä. Luulen kuitenkin, että hyvillä valmennuksellisilla työkaluilla voisi olla käyttöä myös koulumaailmassa, ainakin ne ovat auttaneet minua aikuisiällä toteuttamaan unelmiani ja tavoitteitani yksi toisensa jälkeen. Vielä tärkeämpää minulle on kuitenkin ollut se, että olen oppinut kuuntelemaan sydämeni ääntä ja kulkemaan sielun polullani. 

Siksi haluaisin jakaa muutaman työkalun teille ja läheisille nuorille, jotka löytyvät myös Rituaalikirjasta. Onnea ja menestystä kaikille teille, jotka nyt siirrytte uuteen vaiheeseen elämässänne, etenkin aikusuuden alkutaipaleilla oleville nuorille! Luottakaa tulevaan, haaveilkaa ja uskaltakaa kuunnella sydämenne ääntä.

Maailma on teidän, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan!

Itsensä löytämisen rituaalit

Lähes kaikissa kulttuureissa on kautta historian ollut aikuistumisriittejä – siirtymähetkiä, joissa lapsuus jätetään taakse ja nuori astuu kohti aikuisuutta. Amazonin alkuperäiskansojen seremonioista Pohjois-Amerikan intiaanien näkyjenhakumatkoihin, juutalaisten bar mitsvasta amissien rumspringaan rituaalit ovat auttaneet nuoria ymmärtämään, keitä he ovat ja mikä heidän paikkansa yhteisössä on. Suomessa omia modernin ajan aikuistumisriittejämme ovat esimerkiksi rippikoulu, prometheus-leiri, vanhojen tanssit ja valmistujaisjuhlat, jotka ovat kevyempiä versioita samasta ikiaikaisesta tarpeesta merkitä elämän suuria siirtymiä

Kaipaamme edelleen jonkinlaista “sielun vihkimisseremoniaa” – pysähtymistä sen äärelle, kuka olen, minne olen menossa ja millaista elämää todella haluan elää.

Perinteisissä aikuistumisriiteissä toistuivat usein samat elementit: eristäytyminen, koettelemukset, vanhan minän symbolinen kuolema ja uuden syntyminen. Tarkoituksena ei ollut vain juhlia kasvamista, vaan auttaa nuorta löytämään oma voimansa ja paikkansa maailmassa. Vaikka harva kaipaa takaisin vaarallisia tai ankaria rituaaleja, voi olla, että nykymaailmassa kaipaamme edelleen jonkinlaista “sielun vihkimisseremoniaa” – pysähtymistä sen äärelle, kuka olen, minne olen menossa ja millaista elämää todella haluan elää.

Olen kuullut puhuttavan mm. ikäkylvystä – saunarituaalista, jossa nuori vihdotaan osaksi aikuisuutta. Myös karsikkoperinteeseen on liittynyt aikuistumisriittejä. Kaskiyhteisöissä karsikoita tehtiin nuorille, kun heidät hyväksyttiin osaksi ryhmää, esimerkiksi matkaseuraan tai työkuntaan. Ensikertalaisen karsikko saattoi merkitä ensimmäistä kaupungissa käyntiä, ensimmäistä saalista tai ensi kertaa tietyllä metsäniityllä vierailua. Nuoret miehet saattoivat tehdä hurrikasmännyksi kutsutun karsikon heidän kulkemistaan uusista poluista ja muista elämän merkkihetkistä. Initiaatiokarsikko oli elämän tärkeän tapahtuman, kuten itsenäistymisen tai uuden aseman saavuttamisen, merkki. Se toimi muistona ja julkilausumana nuoren siirtymisestä uuteen vaiheeseen yhteisössään.

Aikuistuva nuori etsii omaa itseään, sielunpolkuaan ja miettii paljon sitä, minkälainen on minun näköiseni elämä. Pysähtyminen isojen kysymysten äärelle – kuka minä olen, minne olen menossa – on välttämätöntä paitsi opiskelu- tai työpaikkaa etsiessä, myös muissa elämän risteyskohdissa.

Sielunkartta

Unelmien visualisointi on tärkeää – niin ne tulevat hieman todellisemmiksi ja konkreettisemmiksi. Joskus unelmamme eivät olekaan omia unelmiamme, vaan olemme omaksuneet ne vanhemmiltamme tai ympäröivän yhteiskunnan arvot ohjaavat meitä enemmän kuin sisäinen tarve. Siksi onkin tärkeää, että visualisoinnin lähtökohtana on oma itsesi, sielusi. Tekniikoita on useita, mutta yksinkertaisuudessaan sielunkartan teko sujuu näin:

• Tarvikkeet: iso pahvi, sakset, liimaa, kasa vanhoja lehtiä, hauskoja tarroja, hyvää musiikkia.
• Hiljenny hetkeksi ja mieti: mitä tarvitsen ollakseni aito oma itseni ja elääkseni omannäköistäni elämää?
• Aloita selailemaan lehtiä ja leikkaa irti sellaiset kuvat, sanat tai lauseet, jotka tuntuvat omilta sydämessäsi.
• Älä mieti liikaa, vaan anna alitajuntasi auttaa sinua valitsemaan ja rakentamaan kollaasi valitsemistasi kuvista pahville.
• Voit halutessasi ryhmitellä karttaa ja varata alueita esimerkiksi työlle, rakkaudelle, perheelle ja kodille.

Kun sielunkartta on valmis, laita se jonnekin näkyvälle paikalle kotiin muistuttamaan sinua siitä, kuka olet ja mitä elämältäsi toivot.

Polku kohti unelmaa

Kun tavoitteesi on selvillä, on tärkeää tehdä polku kohti unelmaasi. 

Tarvikkeet: paperia, kyniä ja tarroja

Kirjoita tavoitteesi tai unelmasi mahdollisimman konkreettisessa muodossa paperin oikeaan yläkulmaan. Määritä myös määräaika, milloin tavoitteesi on saavutettu.

Merkkaa vasempaan alakulmaan lähtötilanne eli tämän hetken päivämäärä.

Ota sitten toinen paperi ja listaa kaikki ne vaiheet, joiden tulee tapahtua ennen tavoitteesi saavuttamista. Jos esimerkiksi unelmoit uudesta kodista, listaa, mitä kaikkea pitää tapahtua asunnonhakuilmoituksesta sopimuksen allekirjoittamiseen ja muuttolaatikoiden tilaamiseen, ennen kuin asut uudessa kodissasi.

Tee sitten polku kohti unelmaasi paperille laittaen kaikki listaamasi asiat omiksi askeleikseen polulle. Merkitse myös päivämäärät, jolloin mikäkin askel tulisi olla otettu.

Jos askel ja tehtävä on iso, voit tehdä sen ympärille isomman ympyrän, ja vastaavasti jos askel on pieni, sen voi myös visualisoida pienemmäksi. Huomioi, että mitä pienempiä askeleita otat, sitä enemmän saat tehtyä, sitä varmemmin polkusi etenee ja sitä enemmän saat tyydytystä siitä, että olet askel askeleelta lähempänä unelmaasi.

Tee jokaisen askeleen viereen pieni ruutu, jonka voit raksia tai johon voit liimata tarran kuvaamaan onnistumistasi, kun tehtävä on suoritettu.

Laita sekaan myös muutama ”merirosvosektori”, eli ennakoi, mitä esteitä matkalla kohti unelmaasi saatat kohdata. Mieti jo valmiiksi, miten pääset esteen yli, ohi tai läpi. Jos esimerkiksi pelkäät, ettei sinulla ole tarpeeksi rahaa uuteen asuntoosi, mieti jo valmiiksi, miten saat rahaa säästöön tai mistä voit luopua, ja tee näistä askeleet polullesi.

Kun polkusi on valmis, laita se näkyvälle paikalle ja katso sitä joka päivä. Seuraa polkusi etenemistä raksimalla jo otetut askeleet.

Juhli, kun olet saavuttanut unelmasi!

Lisää työkaluja ja tukea siirtymiin löytyy Rituaalikirjasta. Tutustu myös muihin lahjaideoihin valmistuneille meidän Sauna Animas Shopissamme, tai tule piipahtamaan Fikarsissa Pienessä Tarinapuodissamme!