Oman tilan sadosta notkuvat ruokapöydät, itse tehdyt makkarat ja lammaspaisti, juhlaa varta vasten pantu olut. Himmeästi pimeydessä hehkuvat naurislyhyt ja aavemaiset sarvipäiset hahmot, jotka vaeltavat talosta taloon kerjäten ruokaa ja juomaa. Sauna, jonka hämärissä höyryissä istuvat esivanhemmat kertoen tarinoita aikojen takaa. Talon isäntä ja emäntä kumartumassa pihamaan pyhän puun puoleen, antamassa lahjojaan maan ja puun haltijoille.

Tältä saattoi myös sinun esivanhempiesi kekri eli syksyinen sadonkorjuun juhla näyttää muutama vuosisata sitten. Sadonkorjuun päätösjuhla on ollut yksi vuoden tärkeimmistä ajankohdista ympäri maailmaa. Se on hetki, jolloin elonkorjuu oli saatu päätökseen, tärkeimmät talon työt tehty ja oli aika juhlia ja levätä. Avaan tässä kirjoituksessa sekä meidän kotoperäistä kekriämme sekä muutamia muita sadonkorjuujuhlia, ja lopuksi jaan hieman ideoita miten voit itse valmistella oman sadonkorjuun rituaalisi, vaikka et enää maatalousyhteiskunnassa eläisikään.

Kekri

Suomessa sadonkorjuun juhla tunnetaan nimellä kekri. Sen juuret ovat vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa, jossa sadonkorjuun juhla oli maanhaltijoiden ja karjan hedelmällisyyden jumalien kunniaksi järjestetty ilon ja kiitoksen festivaali. Alkujaan kekri ei ollut sidottu tiettyyn ajankohtaan, vaan sitä vietettiin yksilöllisesti maatalon syystöiden valmistumisen mukaan noin syyskuun lopun ja marraskuun alun välillä, erityisesti mikkelinpäivän eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivän (29.9.)  ja pyhäinpäivän (1.11.) välillä.

Kekri-nimen alkuperä on ollut pitkään epäselvä, mutta nykyisin sen katsotaan olevan myöhäiskantasuomen kieltä vanhempaa perua, koska sillä on vastine saamelaiskielissä,  esimerkiksi pohjoissaamen geavri ‘käyrä olento, sompa, päkiä’, eteläsaamen gievrie ‘noitarumpu’. Näiden sanojen juuri on puolestaan esi-indoiranilaisessa kielessä, josta on kehittynyt myös indoiranilaisen kantakielen sana *čakrám ‘pyörä’ ja sanskritin sana cakrám ‘(vaunun) pyörä; auringonkehä; vuoden kierto’. Näin kekri-sanan alkuperäinen merkitys on todennäköisesti sanassa, joka viittaa pyörään, auringonkehään ja vuoden kiertoon. Suomessa ja Karjalassa kekri onkin ollut nimitys vuodenkierron päätösjuhla. 

Kekri ja sen lukuisat variantit, esimerkiksi keyri ja köyri, ovat merkinneet myös aavetta tai pelottavasti pukeutunutta ihmistä.  Mikael Agricolan vuonna 1551 julkaisemassa suomalaisten jumalien luettelossa Kekri mainitaan maan, pellonviljelyksen, karjanhoidon ja hedelmällisyyden jumalana, jonka tehtävänä oli lisätä karjan kasvua eli hedelmällisyyttä: “Käkri se liseis Carjan casvon“. Myöhemmin Kristfrid Gananderin teoksessa Mythologica fennica (1789) selitettiin kekrin tarkoittavan karjaonnen edistäjää ja satovuoden lopettajaisjuhlaa. Sanalla on todennäköisesti siis tarkoitettu sekä karjan hedelmällisyyden jumalaa sekä vuoden vaihdetta.

Kekrin aikaan karja tuotiin laitumilta kylmältä suojaan sisätiloihin tai navettaan. Osa karjasta teurastettiin ruoaksi, ja erityisesti kekrilampaalla oli keskeinen rituaalinen merkitys juhlassa. Juhlassa syötiin runsaasti oman maan ja luonnon antimia: lammaspaistia, makkaroita,  juureksia, puuroja, marjoja, sieniä, juustoja, tuoretta leipää ja tietenkin juotiin runsain mitoin erityisesti kekriksi pantua olutta ja viinaa. Tärkeintä nimittäin oli, ettei kukaan jäänyt nälkäiseksi ja että juomaa oli tarpeeksi – muuten uskottiin, että joulusta tulisi niukka: “Jos on viinaton kekri, tulee leivätön joulu”. Ylenpalttisella syömisellä ja juomisella pyrittiin myös takaamaan runsas sato uudelle vuodelle.  Myös kaikkia vieraita piti kestitä, muuten saattoi käydä köpelösti. 

Ruokaa tarjottiin vieraiden lisäksi myös vainajille ja hengille, joiden uskottiin liikkuvan maailmojen välillä juhlan aikaan. Lokakuun ja marraskuun taitteeseen osui nimittäinen noin kahdentoista päivän mittainen, hyvin maaginen jakso, jota kutsuttiin jakoajaksi. Sen aikana aurinko- ja kuukalenterit tasattiin, ja elettiin ikään kuin kahden vuoden välissä. Jakoaikana monia töitä vältettiin: vain hiljaiset ja siistit askareet sallittiin. Tämä teki ajanjaksosta juhlallisen hengähdyksen arjen raskaiden töiden keskelle. Kekrirauhan julistus ja monet muut kekrin tavat ovat siirtyneet nykyisen joulun tienoille.  

Uskottiin, että raja tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä oli hauras juuri kekrin aikaan, ja että vainajilla oli silloin lupa vierailla sukulaistensa luona. Esivanhempien uskottiin liikkuvan pelloilla tarkastamassa maitaan ja suojelevan perhettä, jos heidät muistettiin hyvin. Siksi kekriyönä myös sauna pyhitettiin vainajille: elävillä ei ollut asiaa sinne, vaan sauna lämmitettiin hengille, jotka myös syötettiin ja juotettiin hyvin, jotta talon onni säilyisi seuraavanakin satokautena. 

Kaikki henget eivät kuitenkaan olleet lempeitä. Kekrin aikaan liikkui myös levottomia vainajia, joita pidettiin loitolla erilaisten tulien ja soihtujen avulla. Nauriista koverrettiin lyhtyjä, joita kutsuttiin kitupiikeiksi, koska lampaantaliin kastettu tikku niiden sisällä paloi varsin kitsaasti. Tästä perinteestä juontaa juurensa myös kynttilöiden vieminen haudoille pyhäinpäivänä, ja naurislyhdyt ovat tietysti sukua Halloweenin kaiverretuille kurpitsalyhdyille.

Talon onnea pyrittiin takaamaan heräämällä kekriaamuna varhain, jopa keskellä yötä. Viimeisenä hereille noussut sai koko vuodeksi liikanimen “köyri”. Uuni sytytettiin niin aikaisin, että sanottiin etteivät “harakatkaan ehtineet nähdä savua”. 

Kekri oli myös riehakas juhla. Piiritanssit, laulut ja tarinat kokosivat eri sukupolvet yhteen. Maan hedelmällisyyteen tähtäävä juhla oli myös oivaa kosioaikaa. Nuoret pukeutuivat kekripukeiksi ja kekrittäriksi. Kekripukit pukeutuivat nurinpäin käännettyyn turkkiin, ripustivat kiliseviä kapistuksia ylleen, tekivät sarvet lusikoista tai keritsimistä ja peittivät kasvonsa pelottavalla tuohinaamarilla. Kekrittäret verhoutuivat puolestaan valkoisiin, ja peittivät kasvonsa harsolla tai paperilla. Joskus myös sukupuoliroolit kääntyivät ylösalaisin: miehet pukeutuivat naisten asuihin ja naiset miesten. Kekripukit ja kekrittäret kiersivät talosta taloon ja pyysivät kestitystä, ja yleensä pöydästä löytyi ruokaa tai vähintään ryypyn verran tarjottavaa. Jos mitään ei annettu, saatettiin isäntäväkeä pelotella uunin rikkomisella. Tämäkin tapa on siis sukua Halloweenin karkki vai keppos -kierrokselle.

Kekri ja sitä seurannut jakoaika olivat otollista aikaa tulevaisuuden ennustamiseen. Erityisesti tarkkailtiin säätä ja luonnon merkkejä: jos aurinko paistoi kolmesti pyhäinpäivän ja joulun välillä, oli tulossa hyvä vuosi. Jos lehdet olivat vielä puussa kekrinä, lupasi se takatalvea. Tulevaisuutta katsottiin myös tinasta, jota valettiin ja sen muodoista ennustettiin naimaonnea, rikkauksia tai sairauksia. Tämä kekrin tapa on nyt siirtynyt puolestaan uuden vuoden aattoon.

Kekri oli aikoinaan maaseudun merkittävin juhla. Palvelusväki sai kekrin aikaan vapaaviikon, jolloin nuoret viettivät hauskaa ja etsivät uusia työpaikkoja.  Kekrin aika merkitsi vuoden kierron sulkeutumista ja uuden alun valmistelua. Vaikka kristinusko toi mukanaan pyhäinpäivän ja joulun ja tämä vaikutti kekrin juhlintaan, perinteet sulautuivat toisiinsa ilman että vanhat tavat kokonaan katosivat. Amerikkalaisen Halloweenin rantauduttua Suomeen myös kekriperinteet ovat heränneet eloon ja ne nähdään taas tärkeänä osana suomalaista kansanperinnettä ja syksyn sadonkorjuun juhlaa, jossa yhdistyvät kauniilla ja hauskalla tavalla luonnon kunnioitus, esivanhempien muistaminen, yhteisöllisyys ja esihistorialliset sadonkorjuun rituaalit. 

Samhain

Amerikkalainen Halloween linee meille kaikille tutuin kaikista maailman sadonkorjuun juhlista. Sen juuret on kuitenkin ikiaikaisessa kelttiläisessä samhain-juhlassa,  joka on perinteisesti ajoittunut lokakuun 31. päivän iltaan ja marraskuun 1. päivän alkuun. Se on yksi neljästä suurimmasta kelttiläisestä vuodenkierron juhlahetkestä, joista muut ovat Imbolc, Bealtaine ja Lughnasa. Samhainin tavat muistuttavat monella tapaa suomalaista kekriä.

Uskotaan, että samhainin aikaan raja tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä on ohentunut, jolloin vainajien henget saattavat palata vierailemaan jälkeläistensä luona. Heille saatetaan kattaa oma paikkansa myös illallisella.

Samhainin aikana on sytytetty erityisiä kokkoja, joiden uskotaan puhdistavan, suojelevan ja symboloivan siirtymää vanhasta uuteen. Kokkoon saatettiin heittää myös uhrieläinten luita, ja siitä juontuukin englanninkielen kokon nimitys, bonfire. Ihmiset pukeutuvat naamioihin tai asuihin harhauttaakseen mahdollisia pahansuopia henkiä. Myös Halloweenin pelottavat naamiaisasut ovat saaneet alkunsa juurikin tästä perinteestä.

Halloween

Amerikkalaistunut Halloween on nykyään kansainvälinen juhlapäivä, jota vietetään 31. lokakuuta ja se tunnetaan erityisesti naamiaisista, karkki- ja kepposkierroksista (trick or treat) ja kurpitsalyhdyistä. Halloween-nimi tulee englannin ilmauksesta All Hallow’s Eve, joka tarkoittaa kaikkien pyhimysten aattoa, eli päivää ennen pyhäinpäivää. Keskiajalla kristillinen kirkko muokkasi kelttien muinaista Samhain-juhlaa ja liitti sen tähän aikaan. Meille suomessakin pyhäinpäivänä (aiemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä) tunnettu kaikkien pyhimysten päivä, eli All Saints’ Day, on kristillinen pyhimysten ja marttyyrien muistopäivä 1. marraskuuta. Seuraavana päivänä eli 2.11. katolisissa maissa vietetään kaikkien sielujen päivää (All Souls’ Day), joka on omistettu kaikkien uskollisten edesmenneiden muistamiselle ja rukouksille, erityisesti niille, jotka ovat vielä kiirastulessa.

Näin Halloween on siis pyhäinpäivän aattoilta, kun taas All Saints’ Day ja All Souls’ Day ovat kristillisiä juhlapyhiä, joilla on hieman eri tarkoitus ja merkitys. Suomessa pyhäinpäivä on liikkuva juhlapäivä joka sijoittuu lauantaille, joka osuu lokakuun 31. ja marraskuun 6. välille, eikä varsinaista erillistä Kaikkien sielujen päivää (All Souls’ Day) ole.

Amerikkaan Halloween siirtyi 1800-luvulla irlantilaisten maahanmuuttajien mukana. Juhla kehittyi siellä nuorille ja lapsille suunnatuksi tapahtumaksi, ja karkkien kerääminen ja naamiaiset kasvattavat suosiotaan myös muualla maailmassa. Halloweenin “karkki vai kepponen” -perinne juontaa juurensa kelttiläiseen ja irlantilaiseen tapaan, jossa lapset ja nuoret kulkivat aattoiltana talosta taloon pyytämässä herkkuja. Jos herkkua ei annettu, tehtiin kepponen. Myöhemmin perinne sulautui kristilliseen kaikkien sielujen päivään, jolloin köyhät kulkivat talosta taloon rukoilemassa vainajien puolesta ja saivat vastineeksi sielunkakkuja, eli leivonnaisia tai leipää. 1900-luvulla traditio kehittyi nykyiseen “trick or treat” -muotoon.

Nykyään Halloweenia kritisoidaan sen kaupallisuudesta ja muovikrääsän kuluttamiseen keskittyvästä kulttuuristaan, mutta monet perinteet – kuten vainajien muistaminen – ovat edelleen osa juhlaa monissa perheissä.

Día del Muertos 

Meksikon marraskuuhun kuuluu puolestaan värikäs kuolleiden päivä, Día del Muertos. Kuolleiden päivää vietetään 1.–2. marraskuuta, ja sen juuret ulottuvat syvälle esihispaanisiin kuoleman kunnioittamisen rituaaleihin, joihin katolinen pyhäinpäivä ja vainajien päivä ovat sulautuneet. Alunperin meksikon alkuperäiskansan asteekkien sadonkorjuujuhlaa vietettiin elokuussa, mutta kuolleiden päivä siirrettiin marraskuulle pyhäinpäivän yhteyteen katolisen kirkon vaikutuksesta. 

Monilla paikkakunnilla juhla alkaa jo 31. lokakuuta, jolloin angelitos, eli edesmenneet lapset, toivotetaan tervetulleiksi vierailemaan kotonaan samettikukista muodostettujen polkujen avulla, joiden voimakkaan tuoksun uskotaan johdattavan heidät kotiinsa.

Koteihin rakennettavat ofrenda-alttarit ovat juhlan sydän. Ne täyttyvät samettikukista, valokuvista, kynttilöistä ja papel picado -silkkipaperikoristeista sekä vainajien lempiruoista ja juomista. Juhlapöydistä löytyy calaveras-sokeripääkalloja ja pehmeää pan de muerto -leipää. Illan hämärtyessä ihmiset kokoontuvat hautausmaille. Siellä musiikki ja nauru sekoittuvat kynttilöiden valoon, ja menehtyneitä rakkaita muistellaan tarinoin ja lauluin.

Kuoleman “eleganttina” symbolina toimii tyylitelty La Catrina -luurankohahmo. Hahmon juuret ovat José Guadalupe Posadan 1900-luvun alun satiirisessa piirroksessa La Calavera Garbancera, joka pilkkasi eurooppalaisuutta ihannoivaa alkuperäiskansojen eliittiä, joka halusi pukeutua kuin eurooppalaiset hienoihin hattuihin ja vaalentaa jopa ihoansa. Hahmon tarkoituksena oli osoittaa, että ulkokuoresta riippumatta jokainen meistä on samanarvoinen kasa luita kuoltuamme. Taiteilija Diego Rivera, joka tunnetaan myös Frida Kahlon aviomiehenä, teki hahmosta kansallisen symbolin ja antoi sille nimen La Catrina kuuluisassa seinämaalauksessaan “Dream of a Sunday Afternoon at Alameda Central Park “. Nykyisin hahmo symboloi paitsi kuoleman hyväksymistä myös meksikolaista identiteettiä; siihen liitetään myös muinaiset kerrostumat, kuten yhteys asteekkien kuoleman jumalattareen.

Día del Muertos on tunnustettu UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Juhlassa yhdistyvät kauniilla tavalla iloinen elämän juhlistaminen ja rakkaiden muistaminen, kuoleman ja elämän kiertokulun hyväksyminen. 

Rakenna oma sadonkorjuujuhlasi

Kaikkia aiemmin mainittuja sadonkorjuunjuhlia yhdistää siis muun muassa kiitollisuus, vainajien muistaminen, pukeutuminen ja juhliminen, hyvä ruoka, juoma ja hauskanpito. Miltä näyttäisi sinun sadonkorjuujuhlasi? Voit suunnitella omanlaisesi sadonkorjuunjuhlan syksyn pimeneviä iltoja piristämään. Mieti, mitä kaikkea olet itse saavuttanut ja mitä olet saanut – muilta ihmisiltä, luonnolta, esivanhemmiltasi, elämältä yleensä, ja järjestä juhlat kaiken tämän kunniaksi. Muistelkaa edesmenneitä ystäviä ja sukulaisia ilolla ja kertokaa heistä tarinoita. Ehkäpä lämmitätte saunankin tai katatte pöytään yhden ylimääräisen paikan vainajille. Kekrijuhlapöytään on ihana kerätä nyyttärityyliin omissa puutarhoissa tai lähiviljelijöiden pelloilla kasvaneita satokausiherkkuja. Itse pantua tai lähipanimon olutta ei toki pidä unohtaa, se kuuluu ehdottomasti kekripöytään. Ja muista, että pääasia on että ruokaa ja juomaa on tarpeeksi, koska kekrinä pitää syödä yltäkylläisesti. Älä unohda myöskään lepoa ja taikoja – jakoaikana ei saisi ahkeroida, vaan keskittyä lepoon ja juhlaan sekä taikojen tekoon!

Omassa suomalais-amerikkalaisessa perheessämme yhdistämme iloisesti kaikki sadonkorjuun perinteet. Koristelemme pihan kaiverretuilla kurpitsalyhdyillä, syömme runsaan sadonkorjuuaterian ja saunomme ystävien kanssa. Sytytämme pihamme alttarille kynttilän vainajille ja nostamme kotialttarille kuvia jo tuonilmaisiin siirtyneistä rakkaistamme ja koristelemme sen sadonkorjuun herkuilla. Pukeudumme pelottaviin asuihin ja vaellamme ympäri kylää hämärässä muiden kyläläisten kanssa karkki vai kepponen -kierroksella ja järjestämme monenlaista ohjelmaa kummitustaloista oraakkelikorttien luentaan ja kurpitsankaivertamiseen. Vuosi vuodelta perinne tuntuu kehittyvän ja Fiskarsista onkin kasvamassa pikkuhiljaa kotimaamme virallinen Halloween-pääkaupunki.

Jos muuten kiinnostuit orakkeelikorteista, voit tilata meidän suositut Nordic Forest Rituals -oraakkelikortit saunaanimals.com-kaupastamme (huom. kortteihin on julkaistu myös suomenkielinen eKirja!) ja niiden syntytarinan voit myös lukea täältä. Rakastan itse käyttää oraakkelikortteja omien tulevaisuudensuunnitelmien vahvistamiseen tai päätöksen teon intuitiivisena tukena, vaikka en tulevaisuutta suoraan niiden avulla ennustaisikaan. Kekriin ja jakoajan maagisiin tunnelmiin ne sopivat kuitenkin erinomaisesti!

Ehdotuksia sadonkorjuun juhlan alttarille

ELEMENTTI: maa
VÄRIT: oranssi, keltainen, ruskea, punainen, sammalenvihreä ja kulta
TUOKSUT: omena, kaneli, pudonneet lehdet
KUKAT JA PUUT: värikkäät lehdet, pihlajanoksat punaisine marjoineen, mustikan- ja puolukanvarvut, kanervat, syyshortensiat, muratti ja koristekaalit
KIVET: Spektroliitti sopii erinomaisesti syksyn alttarille. Se tunnetaan myös labradoriittina, ja muuten harmaa kivi heijastaa kauniisti sateenkaaren värejä valoon osuessaan. Spektroliitin uskotaan lisäävän luovuutta ja herättävän kauneuden kaipuun.
MUUT ELEMENTIT:
Koska syksyllä muistelemme esivanhempia ja luonnon kiertokulkua, voit asetella alttarillesi rakkaiden vainajien valokivia, metsästä löytyneitä luita, hampaita ja sarvia. Syksyiselle alttarille sopivat tietysti myös kaikenlaiset satokauden hedelmät, kuten omenat, kurpitsat, pihlajanmarjat ja tietenkin nauris- tai kurpitsalyhdyt.

Kuvat ja kuvitukset

• Reetta Rannan kotialbumi
• Power Animals United / Riikka Haro
• SKS Kirjat 
• Unsplash (free license)
• Museovirasto
• MyHeritage
• Wikipedia (wiki commons license)

Inspiraatiota ja lähteitä

• Albany.edu. The Origins of Halloween. https://www.albany.edu/~dp1252/isp523/halloween.html
• BBC Culture. Samhain to Soulmass: The Pagan origins of familiar Halloween rituals. https://www.bbc.co.uk/culture/article/20241030-samhain-to-soulmass-the-pagan-origins-of-familiar-halloween-rituals
• Blogs.loc.gov. The Origins of Halloween Traditions. https://blogs.loc.gov/headlinesandheroes/2021/10/the-origins-of-halloween-traditions/
• Britannica. Halloween | Definition, Origin, History & Facts. https://www.britannica.com/video/origins-of-Halloween-explained/-287163
• Day of the Dead Holiday. https://dayofthedead.holiday
• Gaia. How to Celebrate Samhain with Pagan Rituals Traditions. https://www.gaia.com/article/modern-paganism-13-rituals-celebrate-samhain
• Hawthorn and Honey. Samhain Rituals, Hawthorn, and the Thinning of the Veil. https://www.hawthornandhoney.com/journal/samhain-rituals
• Interfaith America. Celebrating Samhain. https://www.interfaithamerica.org/article/celebrating-samhain/
• Irish Museum of Country Life. Traditions and customs of Halloween/Samhain. https://www.museum.ie/en-ie/collections-research/folklife-collections/folklife-collections-list-(1)/religion-and-calendar-customs/hallowe-en-samhain
• Karjalainen, J. (2021). Kekri – pohjoisten kansojen talvijuhla. Aurinko Kustannus, Helsinki.
• Kekritietoa. Sadonkorjuun ja uuden vuoden juhla. https://kekri.fi/kekri/kekritietoa/
• Kosolantalo.fi. Eläköön kekri! https://kosolantalo.fi/fi/elakoon-kekri-suomi/
• Museovirasto (Heikkilä, S. 2023). Kekri – suomalaisen kansanperinteen ytimessä.
• Newgrange.com. Samhain (Samain) – The Celtic roots of Halloween. https://www.newgrange.com/samhain.htm
• Oxford University Press. Samhain. https://academic.oup.com/book/1390/chapter/140718110
• PBS NewsHour: What is Día de los Muertos? An expert explains the holiday.
• https://www.pbs.org/newshour/arts/what-is-dia-de-los-muertos-an-expert-explains-the-holiday-celebrating-loved-ones-who-have-died
• Rytkönen, P. (2019). Kekrin salaisuudet. Into Kustannus, Helsinki.
• Satokausi.fi. Kekri, Halloween ja Samhain – sadonkorjuun lopun juhlat. https://satokausi.fi/kekri/
• SKS (Vilkuna, K. 1958). Kekri – Suomen vanhan kansan juhla.
• SKS (Vilkuna, K. 1996). Vuotuinen ajantieto.
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kekri (kansanperinteen tietokanta).
• Satokausi.fi. Kekri vai kepponen? https://satokausi.fi/kekri-vai-kepponen/
• Wikipedia: Day of the Dead. https://en.wikipedia.org/wiki/Day_of_the_Dead
• Wikipedia. Halloween. https://fi.wikipedia.org/wiki/Halloween
• Wikipedia. Samhain. https://en.wikipedia.org/wiki/Samhain
• YLE. Kekristä alkoi kissaviikko. https://yle.fi/a/3-12165704