Pian on vappu ja täysikuu! Päätin lähestyvän äitienpäivän kunniaksi tutkia hieman suomalaisen mytologian äitiarkkityyppejä, mutta eksyin samalla tutkimaan muita äitijumalattaria. Ja minulle tuli vahva olo, että maailmanhistorian suurilla äitijumalilla on meille nyt jotain sanottavaa. He ovat olleet nimittäin aikamoisia naisia ja heitä on palvottu ja juhlittu aivan eri tavalla kun naisia tai äitejä nykyään. Miksi unohdimme äitijumalattaret?

Ensinnäkin: tiesitkö, että englannin toukokuu ‘May’ liittyy kreikkalaiseen jumalattareen Maiaan, joka oli myös roomalaisille kevään jumalatar ja Hermeksen (roomalaisittain Merkuriuksen, eli kaupan, matkustamisen ja viestien jumalan) äiti? Lähes kaikissa indoeurooppalaisissa kielissä kuukauden nimi pohjautuu jumalatar Maian nimeen: ruotsin maj, saksan Mai, ranskan mai, espanjan mayo, italian maggio, venäjän май (mai)… Maiaa pidettiin kasvun ja hedelmällisyyden suojelijana, ja roomalaiset juhlivat häntä toukokuun 1. ja 15. päivä.

Koko Euroopassa toukokuu on ollut naisille ja äitijumalattarelle omistettu jo tuhansia vuosia! Muistakaa se!

Kreikaksi maîa tarkoittaa kätilöä. Maya oli myös Plejadien tähtisisaruksista vanhin. Suomeksi tähtijoukko tunnetaan nimellä Seulaset, ja se loistaa keväisin iltataivaalla kirkkaana rykelmänä. Löydät sen hyvin kun etsit ensin Orionin tähtikuvion. Tarinan mukaan Plejadit olivat seitsemän titaani Atlaksen ja merinymfi Pleionen tytärtä, joita myyttinen metsästäjä Orion jahtasi. Sisarukset pyysivät apua ylijumala Zeukselta, joka muuttikin heidät ensin kyyhkysiksi ja sitten tähdiksi taivaalle. Orion on Härän, Ison koiran ja Kaksosten välissä oleva tähdistö, jonka seitsemän tähteä muodostavat tiimalasin muotoisen kuvion ja jonka kreikkalaiset näkivät metsästäjän hahmona jousipyssyineen. Kun katsoo taivaalle, voi näyttää siltä, että Orion jahtaa edelleen Plejadeja. Kun seuraavan kerran näet taivaalla Seulaset, tervehdi Maiaa, suurta hedelmällisyyden ja kevään jumalatarta!

Suomalaisen mytologian hedelmällisyydenjumalia ja jumalattaria

Suomalaisessa mytologiassa ei ollut yhtä ainoaa jumaluutta, joka olisi vastannut keväästä ja elämän uudistumisesta samaan tapaan kuin kreikkalaisten Maia. Sen sijaan kevät nähtiin useiden voimien yhteisvaikutuksena. Päivätär toi valon ja lämmön, Ukko sateen, Akka manteren alainen kasvun perustan, Pellonpekko viljan menestyksen ja Mielikki luonnon uusiutumisen. Myös Rauni, jota on joskus on tulkittu Ukon vaimoksi, liittyi mahdollisesti hedelmällisyysriitteihin. Ilmatar vastaa Kalevalassa koko maailman synnystä ja liittyy siten myös uuden elämän alkuun.

Hedelmällisyyden varmistaminen oli konkreettinen osa arkea, joka näkyi erilaisissa rituaaleissa ja vuodenkierron juhlahetkissä. Kevätkylvöjen aikaan maata kohdeltiin elävänä olentona. Akka nähtiin maan emona, jolta pyydettiin kasvun siunausta. Ennen kylvöä saatettiin lausua loitsuja tai uhrata maahan viljaa ja juomaa, jotta maa heräisi ja antaisi hyvän sadon. Sateen merkitys oli ratkaiseva, ja siksi Ukon kunniaksi järjestettiin juhlia, joissa pyrittiin varmistamaan suotuisa sää ja riittävä kosteus viljelyksille. Ukonvakat pidettiin usein noin kuukausi ennen kesäpäivänseisausta toukokuun lopulla.

Hedelmällisyysriitit eivät rajoittuneet peltoon ja viljelyksiin, vaan ulottuivat myös metsään. Mielikin uskottiin hallitsevan riistan runsautta ja luonnon uusiutumista. Viljelyn puolella keskeinen hahmo oli Pellonpekko, joka liitettiin erityisesti ohran kasvuun ja sadon onnistumiseen. Lisäksi tunnettiin paikallisempia ja kapeampiin tehtäviin liittyviä henkiä, kuten Virankannos, jonka ajateltiin vaikuttavan kauran kasvuun, tai karjalaisten Rongoteus, joka vastasi rukiin kasvusta. Ja vaikka Louhi tunnetaan usein voimakkaana vastustajana, hänellä oli suora yhteys luonnonvoimiin ja hallitsi niin syntyjä kuin kuolemaakin. Monet suomalaisista jumaluuksista eivät muuten aina mahdu tiukkoihin sukupuolirooleihin ja saattavat myös muuttaa sukupuoltaan alueesta ja runosta riippuen, esimerkiksi ei ole selvää että metsänjumala Tapio olisi aina mies.

Hedelmällisyys näkyi myös ihmisen elämässä. Avioliitto, raskaus ja synnytys kytkeytyivät luonnon kiertokulkuun, ja niihin liittyi suojeluskeinoja sekä loitsuja, joilla pyrittiin varmistamaan uuden elämän synty ja jatkuvuus. Pyhille puille uhrattiin, jotta esivanhemmat ja maan haltijat suojelisivat ja toisivat hedelmällisyyttä. Keväällä pajuilla siunattiin niin talon väki kuin karjakin, jotta taattiin talon hedelmällisyys, ja juhannuksena tai hääyönä tehtiin monenlaisia hedelmällisyyteen liittyviä taikoja.

Äidit, nuo rakastetut ja pelätyt jumalattaremme

Eri kansanperinteiden ja kulttuurien myyteissä äidit eivät ole kovinkaan yksiulotteisia hahmoja. He ovat usein kaiken alku, mutta monesti myös kaiken loppu ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä.

Myös ihmisen elinkaaressa äiti on monille kaikkein merkityksellisin ihminen: kun vauva opettelee puhumaan, hänen ensimmäinen sanansa on useimmiten “äiti”. Ja tiesitkö, että moni kuoleva (etenkin mies) kutsuu äitiään vielä kerran ennen viimeisen henkäyksen ottamista?

Äitejä on kuitenkin moneen lähtöön. Eräs mielenkiintoinen äitijumalatar on hindulainen Devi-jumalatar ja hänen monet ilmenemismuotonsa, mm. soturitar Durga, joka kukistaa demonit; vaurauden ja onnen tuoja Lakshmi; sekä viisauden ja taiteiden suojelijatar Saraswati. Ytimessään hän on suuri Äiti, jolta miesjumalat kuten Shiva ja Vishnu saavat voimansa. Kali on Devin raivokkain muoto: hurjan näköinen, monikätinen tanssija, joka repii pahan raajat irti suojellakseen maailmaa. Hän on pelottava äiti, joka rakastaa niin syvästi, että ei pelkää tuhota vanhaa luodakseen tilaa uudelle elämälle. Devissä näkyy siis äitiyden monet puolet!

Entä juutalaisen mytologian Lilith? Tarinan mukaan hän oli Aatamin ensimmäinen vaimo jota ei ollut tehty Aatamin kylkiluusta vaan samasta maan tomusta kuin ensimmäinen mieskin. Hän kieltäytyi alistumasta Aatamin valtaan (Go, girl!) ja lähti Eedenistä omasta tahdostaan. Myöhemmässä perinteessä Lilithistä tuli demonisoitu hahmo, joka liitettiin vapaaseen seksuaalisuuteen, yön pelkoihin ja imeväisten vaarantumiseen (varmaankin miesten salajuoni jolla haluttiin pelotella itsenäisiä naisia). Nykytulkinnassa hänet nähdäänkin usein itsenäisyyden ja alistumattomuuden symbolina, ja astrologiassa Lilith symboloi yleensä ihmisen varjoa, tukahdutettua voimaa ja kesyttämätöntä feminiinistä energiaa.

Isis puolestaan on muinaisen Egyptin suuri äitijumalatar, joka tunnetaan ennen kaikkea ehdottomasta rakkaudestaan ja periksiantamattomuudestaan. Kun hänen puolisonsa Osiris surmattiin ja hänen ruumiinsa pilkottiin, Isis etsi hänen palasensa ympäri Egyptiä, kokosi ne takaisin yhteen ja käytti maagisia voimiaan palauttaakseen hänet hetkeksi elämään. Tämän seurauksena Isis tuli raskaaksi ja synnytti auringon- ja taivaanjumalan Horuksen, jota hän suojeli ja kasvatti äärimmäisellä omistautumisella. Isis ylittää siis kuoleman rajat rakkauden ja elämän jatkuvuuden nimissä.

Tarina muistuttaakin etäisesti Lemminkäisen äidin tarinaa Kalevalassa. Lemminkäinen surmataan Tuonelan joella, hänen ruumiinsa hakataan kappaleiksi ja heitetään virtaan. Äiti aavistaa, että jotain pahaa on tapahtunut, ja lähtee etsimään poikaansa. Hän haravoi kappaleet joesta, kokoaa poikansa ruumiin jälleen yhteen, pyytää mehiläistä hakemaan taivaallista voidetta, voitelee hänet ja herättää poikansa henkiin loitsuillaan. Näin meille jää elämään tarina äidin rakkaudesta, joka voittaa jopa kuoleman.

Aikamoisia äitejä, vai mitä?

Minkälainen äitihamo sinä olet – tunnistatko näistä itsesi tai oman äitisi?

Minusta olisi aika nostaa äitiys ja naisjumalattaret takaisin kalenteriin ja vuodenkierron juhliin niille kuuluville pakoille. Juuri nyt äitijumalattarien energia elää äitienpäivän rituaaleissa, kevällä puhkeavissa silmuissa, maan alta työntyvissä versoissa, täydenkuun pyöreässä äidin vatsassa ja siinä tavassa, jolla pidämme huolta luonnosta, lapsistamme ja toisistamme – joskus jopa raivoisasti, pelkäämättä. Ehkä voisimmekin laajentaa äitienpäivärituaaliamme koskemaan myös Äiti Maata, kaiken elämän kannattelijaa ja maan hedelmällisyydestä vastaavaa Akka Manterenalaista?

Hieman kepeämpiä äitikuvauksia löydät meidän oraakkelikorteissa esiintyvistä naishahmoista. Tunnistatko näistä jonkin itsessäsi tai omassa äidissäsi? Lue lisää äitihahmoista ja lähetä omalle äidillesi terveiset. Löydät myös kuvauksen yhteydestä lahjavinkkejä kullekin äitityypille!

Muista myös, että sanat ovat loitsuja: sillä, miten puhumme itsestämme äiteinä, omista äideistämme, tai Äiti Maasta, on väliä.

Siis ihanaa tulevaa äitienpäivää, kaikki äidit – olit sitten Louhi, Maaemo tai Ilmatar-tyyppi! Kiitos siitä että olette synnyttäneet meidät, luoneet elämällemme mahdollisuuden ja pitäneet meidät elossa!

//Reetta

Onko äitisi voimakas ja vaativa Louhi?

Onko äitisi luova ja intuitiivinen Ilmatar?

Onko äitisi hoivaava ja kannatteleva Maaemo?

Onko äitisi lämmin ja leikkisä Tellervo?

Onko äitisi lempeä ja suojeleva Mielikki?

P.S. Meidän uusi kesäkauppa, Pieni Tarinapuoti avautuu vappuna Fiskarsissa!

Puodistamme löydät kauniita taideprinttejä, kirjoja, oraakkelikortteja, matkamuistoja sekä muita pieniä aarteita. Jokaisella esineellä on oma tarinansa, joka saattaa kuljettaa sinut pohjoisen metsän rauhaan, suomalaisen kansanperinteen juurille, kaukaisiin kyliin, suurkaupungin sykkeeseen tai maailman merille.

Pienen Tarinapuodin takana on tuotteidemme luojat eli fiskarsilainen kirjailija-tarinankertoja Reetta Ranta sekä graafinen suunnittelija Riikka Haro. Myös valokuvaaja Laura Elon ihastuttavat tuotteet löytyvät kaupan valikoimista.

Pieni Tarinapuoti löytyy Vanhasta liiteristä Fiskarsin parkkipaikan reunalta, osoitteesta Peltorivi 2, 10470 Fiskars.

Puoti on avoinna toukokuussa to-su 11-17 ja kesäkuusta alkaen joka päivä.
Lue lisää ja seuraa somessa: https://www.facebook.com/pienitarinapuoti
Tervetuloa!