Me suomalaiset olemme palvoneet puita ja pyhiä lehtoja, merkinneet puihin kuolleiden nimikirjaimet ja uskoneet taikavoimiin, joita eri puilla ja niiden haltijoilla on. Puiden palvonta oli osa vainajien palvontaa ja luonnonhenkien kunnioitusta. Antamalla uhreja puille ja luonnonhengille esivanhempamme pyrkivät varmistamaan sadon, hedelmällisyyden ja metsästysonnen. Pyhien puiden tai muiden pyhien luonnonpaikkojen vahingoittamisen puolestaan ajateltiin johtavan usein ankaraan rangaistukseen. Perinne hiipui kristinuskon saapumisen myötä pikku hiljaa, mutta se oli voimissaan etenkin Savossa vielä 1900-luvulle saavuttaessa. Vasta 2. maailmansota, teollistuminen ja kaupungistuminen katkaisivat lopulta tämän rikkaan perinteen, joka on ollut suomalaisten ja sukukansojemme henkisen kulttuuriperinteen ytimessä tuhansia vuosia.

Entisaikaan monissa taloissa oli pitämyspuu, josta käytettiin myös monenlaisia eri nimityksiä kuten aljopuu, elättipuu tai lyylityspuu. Pitämyspuu oli saattanut kasvaa satoja vuosia talon pihapiirissä ja tarjonnut suojaa suvulle useamman sukupolven ajan. Puun juurelle vietiin aina ensimmäinen osa sadonkorjuusta, metsästyssaaliista tai juhlatarjoiluista – myös vastasynnyttäneen äidin ensimmäiset maitotipat kuuluivat pyhälle puulle. Puun oksille saatettiin ripustaa tinalehtisiä, erilaisia helyjä, erivärisiä nauhoja tai punaisia kankaanpaloja, jotka symboloivat hengille annettuja lahjoja ja heille esitettyjä toiveita.

Voit esittää oman toiveesi ja ripustaa oman nauhasi pyhään lehtoon johtavien portaiden kaiteeseen. Pyydä nauha Utopian näyttelyinfosta!

Uhripuiden hoitaminen oli yleensä kylän vanhimpien, erityisesti vanhojen emäntien vastuulla. Pitämyspuuperinne oli siten erityisesti naisten vaalima perinne, ja naiset hoitivat usein lahjojen viemisen ja rituaalit puun luona.

Suomalaiseen puusuhteeseen kuuluivat myös nimikkopuut, joiden kohtalo oli sidottu ihmisten kohtaloon. Jos nimikkopuu kukoisti, myös henkilö menestyi. Jos puu kuihtui, uskottiin, että henkilöä kohtasi epäonni. Parannuspuut puolestaan olivat usein erityisen muotoisia tai erityisissä paikoissa kasvavia puita, joissa ajateltiin olevan paljon väkeä. Puun voiman uskottiin parantavan sairauksia ja vaivoja. Sen runkoon saatettiin iskeä tikku sen jälkeen kun sillä oli kaivettu kipeää hammasta, tai sairasta lasta pujottaa puun halkeaman läpi parantumisen toivossa.

Myös karsikot olivat merkittäviä pyhiä puita. Ne olivat usein vanhoja, suuria mäntyjä. Karsikkopuun runkoon kaiverrettiin kuolleen henkilön nimikirjaimet sekä syntymä- ja kuolinvuodet. Lisäksi saatettiin katkaista puun oksia jokaisen menehtyneen muistoksi siten, että yksi oksa katkaistiin kullekin vainajalle rungosta noin puolen metrin matkalta. Hautajaissaattue otti puun juurella ryypyn vainajan muistoksi ja karsikko tekemällä varmistettiin, ettei vainaja palaisi kummittelemaan kotikylään. Karsikoita saatettiin tehdä myös muista syistä: nimipäiväkarsikoita tai juhlakarsikoita esimerkiksi nuorikolle hääseremonian yhteydessä, uusille vieraille talon löytämisen helpottamiseksi tai hyvän pyyntisaaliin muistoksi.

Muita merkittäviä rituaalipuita olivat karhunkallohongat, joihin karhun kallo nostettiin karhunkaadon jälkeisen juhlien, eli karhunpeijaisten aikana. Karhu oli suomalaisille pyhä saaliseläin ja ajateltiin, että puun oksalta karhun sielu pääsi nousemaan takaisin tähtitaivaalle ”Otavaisen olkapäille” eli Otavan, Ison karhun tähtikuvion näkyvimmän osan luo, jossa karhun ajateltiin syntyvän uudelleen ja palaavan maahan taas riistana. Suomalaisten karhuriitit ovat arktisten kansojen yhteistä perintöä, jota ovat harjoittaneet metsästäjäkansat niin Pohjois-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassakin.

Suomalaisilla on ollut myös uhrilehtoja, yhden tai useamman puun muodostamia aidattuja alueita esimerkiksi kivisillä peltosaarekkeilla, joihin on haudattu vainajia ja joissa on suoritettu uhrimenoja. Hiisimetsiköt olivat puolestaan kulttipaikkoja, joissa tehtiin rituaaleja ja ne sijaitsivat yleensä metsäisillä mäillä. Hiisi-päätteisiä paikannimiä on Suomessa valtavasti, ja se kertoo siitä että näitä pyhiä metsikköjä on ollut meillä paljon.

Vaikka varsinainen pyhien puiden perinne onkin katkennut, syvä suhtautumisemme luontoon näkyy yhä nykysuomalaisen suhteessa metsiin, joista etsimme lohtua, yhteyttä ja hyvinvointia. Vielä tänäkin päivänä puut voivat olla meille pyhiä – olipa kyseessä oman puutarhan nurkassa uinuva pihlajavanhus, lähipuiston muhkurainen lehmus tai rantakalliolla kelottuva ikivanha mänty.

Suomalaisia pyhiä puita ovat muun muassa:
HAAPA – surujen kuuntelija, jonka lehdet värisevät kauniisti tuulessa. KATAJA – sitkeä suojelija jonka savu karkoittaa pahat henget. KOIVU – uhripuu, voimakas lemmentaioissa ja parantajana saunavihdassa. KUUSI – parantajien uhripuu, joka symboloi kotia ja sukua. LEHMUS – pyhä naisellisuuteen liitetty puu jota on arvostettu jo kivikaudella. LEPPÄ – punaisen värinsä puolesta liitetty vereen ja hedelmällisyyteen. MÄNTY – pyhä uhripuu, karhunkallohonka ja karsikkopuu. PAJU – elinvoiman puu ja keväinen uudelleensyntymän symboli. PIHLAJA – naisten ja karjan suojelija, sään ja sadonkorjuun jumalan, Ukon vaimon Raunin pyhä puu joka suojaa ukkoselta. TAMMI – suomalaisten maailmanpuu, joka yhdistää maan, taivaan ja tuonelan.

Lisää pyhistä puista löydät kirjasta Pyhät puut (SKS Kirjat, 2025) joka on myynnissä myös Utopia Shopissa tai netissä Sauna Animals shopissa.

Taiteilijasta:
Reetta Ranta (MA) on Fiskarsissa asuva tarinankertoja, kirjailija ja media-alan yrittäjä, jonka työssä yhdistyvät ikiaikaiset perinteet ja moderni tarinankerronta. Reetta on julkaissut useita tietokirjoja: Pyhät puut (SKS Kirjat 2025) sukeltaa puiden henkiseen merkitykseen kansanperinteessämme, ja Rituaalikirja – Etsijän opas (SKS Kirjat, 2023) muistuttaa vuotuisrituaalien ja elämänkaareen liittyvien riittien rikkaasta perinteestämme. Rituaalikirjan oikeudet on myyty Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Syksyllä julkaistaan Reetan seuraava teos, Sielulinnut (SKS Kirjat, 2025). Hän on myös Nordic Forest Rituals Oracle Deck -oraakkelikorttien (Power Animals Publishing, 2024) luoja. Reetta tunnetaan Ylen Metsien kätkemä -televisiosarjan (Back to Nature Finland, backtonature.tv) käsikirjoittajana, tuottajana ja juontajana. Sarja on myyty useisiin maihin Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa ja sen formaatti on lokalisoitu Australian yleisradioyhtiön ABC:n kanavalle.

We Finns have worshipped trees and sacred groves, carved the initials of the deceased into tree trunks, and believed in the magical powers possessed by different trees and their guardian spirits. Tree worship was an integral part of honoring the dead and respecting nature spirits. By offering gifts to trees and spirits of nature, our ancestors sought to ensure good harvests, fertility, and success in hunting. Damaging sacred trees or other holy natural places was believed to lead to severe punishment. This tradition gradually faded with the arrival of Christianity, but it remained especially strong in the Savo region well into the 20th century. It was only after World War II, industrialization, and urbanization that this rich tradition—central to the spiritual heritage of Finns and their kindred peoples for thousands of years—was finally broken.

In earlier times, many households had a “pitämyspuu” or guardian tree, which was also called by various names such as aljopuu, elättipuu, or lyylityspuu. This tree might have stood in the yard for hundreds of years, offering protection to the family over generations. The first portion of each harvest, hunting catch, or festive meal was brought to the tree—along with the first drops of milk from a new mother. Its branches were often decorated with tin leaves, trinkets, colored ribbons, or red cloth, all symbolizing offerings and wishes made to the spirits.

You are invited to make your own wish by tying a ribbon to the railing leading to the sacred grove. Ribbons are available at the Utopia exhibition info desk!

The care of sacred trees was typically entrusted to the village elders, especially the older women. Thus, the guardian tree tradition was especially preserved and nurtured by women, who often carried out the rituals and brought the offerings.

The Finnish relationship with trees also included “name trees” (nimikkopuut), whose fate was believed to be linked to the fate of the person they represented. If the tree thrived, the person would prosper; if the tree withered, misfortune was thought to follow. Healing trees were often uniquely shaped or located in special places, believed to contain great spiritual power (väki). Their energy was thought to cure ailments: a stick might be driven into the trunk after being used to pick at a sore tooth, or a sick child might be passed through a tree’s natural split in hopes of recovery.

Another significant sacred tree tradition was the karsikko. These were usually old, large pines whose trunks were carved with the initials and birth and death years of the deceased. Branches might be cut to mark each departed soul, one branch per person over a half-meter stretch. At funerals, a memorial drink was taken at the tree’s base to honor the dead, and the karsikko ritual helped ensure the spirit would not return to haunt the village. Karsikko trees were also made for other occasions—name days, weddings, new guests, or to commemorate a successful hunt.

Other important ritual trees included karhunkallohongat—pine trees upon which bear skulls were placed during karhunpeijaiset, the sacred bear feast that followed a bear hunt. The bear was considered a sacred animal, and it was believed that from the tree branch, its soul could rise to the stars—to the shoulders of the Great Bear constellation (Otava), where it would be reborn and eventually return to earth as game once more. Finnish bear rituals are part of a broader Arctic legacy shared among hunter peoples in Northern Europe, Asia, and North America.

Finns also had sacrificial groves—fenced areas of one or more trees, often on rocky patches of field, where the dead were buried and offerings made. Hiisi groves were forest sanctuaries, often on wooded hills, used for ritual practices. The many Finnish place names ending in -hiisi testify to the widespread presence of these sacred forest sites.

Although the formal tradition of sacred trees has been severed, our deep relationship with nature remains alive in the way modern Finns still seek solace, connection, and well-being in the forest. Even today, trees can still feel sacred to us—whether it’s an old rowan in the garden, a gnarled linden in the local park, or an ancient pine clinging to a rocky shore.

Among Finland’s sacred trees are:
ASPEN – Listener of sorrows, whose leaves tremble beautifully in the wind. JUNIPER – A resilient protector whose smoke wards off evil spirits. BIRCH – A sacrificial tree, potent in love magic and healing, especially in sauna rituals. SPRUCE – A healer’s tree, symbol of home and ancestry. LINDEN – A sacred feminine tree revered since the Stone Age. ALDER – Linked to blood and fertility due to its red hue. PINE – A sacred tree of offerings, bear skull rituals, and karsikkos. WILLOW – A tree of vitality and a symbol of springtime rebirth. ROWAN – Protector of women and cattle, sacred to Rauni, the thunder god Ukko’s wife; it offers shelter from lightning. OAK – The World Tree in Finnish mythology, connecting earth, sky, and the underworld.

For more on sacred trees, see Sacred Trees (Pyhät puut, SKS Kirjat, 2025)—available at Utopia Shop or online.

About the artist:
Reetta Ranta (MA) is a storyteller, author, and media entrepreneur living in Fiskars, Finland. Her work bridges ancient traditions and modern storytelling. She has published several nonfiction books, including Sacred Trees (SKS Kirjat, 2025), which explores the spiritual role of trees in Finnish folklore, and Timeless Nordic Rituals (Rituaalikirja, SKS Kirjat, 2023), a guide to annual and life-stage rituals. The latter has been sold to publishers in Germany and the U.S. Her next book, Soul Birds, will be published in autumn 2025 (SKS Kirjat). She is also the creator of the Nordic Forest Rituals Oracle Deck (Power Animals Publishing, 2024). Reetta is also known as the creator, writer, and co-host of the award-winning TV series Back to Nature Finland (Metsien kätkemä, backtonature.tv), which has been broadcast in multiple countries across Europe, Asia, and North America. The format was also localized for ABC in Australia.