Tasan kaksi vuotta sitten pitelin isäni kuhmuraista kättä viimeistä kertaa. Lintujen seuraaminen tuo yhä haikeutta mieleeni – mutta samalla myös lohtua.

Isäni nimittäin rakasti lintuja. Hän vihelteli lintujen kanssa, opetti meidät tunnistamaan lajeja ja lintujen elintapoja, ja rakensi linnuille upean piparkakkutalomaisen lintulaudan jouluvaloineen. Talvisin hän saattoi istua pitkään keittiön ikkunan äärellä seuraamassa tiaisten, varpusten ja punatulkkujen kiireitä. Kun löysin noin kymmenvuotiaana variksenpojan männyn juurelta orpona, isä antoi minun pitää sen. Hänen kauttaan opin, että on mahdollista muodostaa yhteys myös villiin eläimeen.

Kun löydän metsäkävelyilläni höyheniä ja sulkia, muistuttavat ne isästäni ja siitä lempeydestä, jolla hän kohteli kaikkia eläimiä.

Moni on kertonut ostaneensa Pyhät puut -kirjan äidilleen lahjaksi – onhan pitämyspuista huolehtiminen ollut nimen omaan naisten perinnettä. Mutta Sielulinnut on tuonut mieliin erityisesti isät ja heidän suhteensa lintuihin. Ehkä siksi, että suomalaisille miehille linnut ovat olleet tapa säilyttää lempeä yhteys luontoon ja omiin tunteisiin silloinkin, kun niitä ei ole sanoiksi osattu pukea.

Jos etsit tänä vuonna isänpäivälahjaa, joka puhuttelee sydämen tasolla,
🕊 Sielulintu-kirja voisi olla oikea valinta. ❤

(Kirjan saat esimerkiksi meidän Sauna Animals -verkkokaupasta – isänpäivätarjouksena 10 sielulintupostikorttia kaupan päälle.)